Ilman stressiä olisin pulassa

Tämän toivepostauksen aiheena on eustressi eli hyvä stressi. Mitä se on ja miksi sitä tarvitaan?

Valmistumisen jälkeen tein useamman vuoden töitä opintopsykologina – tehtävä oli hyvin itsenäinen ja jossain määrin myös yksinäinen. Sain toki säännöllistä työnohjausta, mutta en juurikaan palautetta tai ohjausta, mikä varsinkin uran alkuvaiheessa tuntui joskus raskaalta. Itse asiakastyötä opiskelijoiden ja nuorten aikuisten parissa tosin rakastin.

Noihin aikoihin jäivät käyttöön monet edelleen käyttämäni keinot, joiden tarkoitus on lisätä eustressiä eli myönteistä stressiä.

Stressistä puhutaan usein lähinnä kielteisessä valossa. Sitä täytyy lievittää ja siitä täytyy päästä eroon.

Stressi kuitenkin myös kuuluu elämään. Sen täydellinen puuttuminen saisi meidät paitsi haluttomiksi tavoittelemaan meille tärkeitä asioita, niin myös kyvyttömiksi reagoimaan todellisissa uhkatilanteissa.

Ylen artikkelissa, johon on haastateltu Helsingin yliopiston aivotutkija Katri Saarikiveä, kerrotaan lyhytkestoisen stressin vaikutuksesta muun muassa seuraavaa:

”Lyhytaikainen ja maltillinen stressi parantaa esimerkiksi ongelmanratkaisutaitojamme, keskittymiskykyämme ja saa luovuutemme puhkeamaan kukkaan. Myös vastustuskykymme paranee.”

Stressin puuttumisen kielteiset seuraukset huomaa, kun pitäisi saada tehtyä jotakin tylsältä tai ikävältä tuntuvaa, eikä tehtävällä ole deadlinea. Kun sekä sisäinen motivaatio että ulkoinen pakko puuttuvat, prokrastinaation kierre on valmis. Tuttu tilanne monelle, minulle ainakin!

Miten hyvää stressiä voi lisätä ja pitää yllä?

Eustressi valmistaa ja virittää. Joskus sen synnyttävät ulkoiset tekijät: työtä valvova esimies, tehtävälle asetettu viimeinen palautuspäivä tai velvollisuus muuta tiimiä kohtaan.

Toisinaan sen lähteet taas ovat sisäisiä: innostus ja kiinnostus kurssin aiheeseen, joukkuehenki, flow’n kokeminen, itselle asetetut tavoitteet.

Minulle toimivia hyvän stressin ylläpitämisen keinoiksi ovat osoittautuneet muun muassa työlistat, joita teen sekä viikoittain että jokaiselle työpäivälle. Työlistat ovat hyvä tapa ulkoistaa asioita omaa työmuistia kuormittamasta.

Käyttöön on jäänyt myös tapa, jonka olen maininnut tässä blogissakin useaan kertaan: palaveri itseni kanssa. Se on säännöllisesti, esimerkiksi kerran kuukaudessa, työkalenteriin varattu aika, jolloin suunnitellaan tulevaa ja arvioidaan menneiden tavoitteiden toteutumista.

Myös työympäristöllä on väliä, ainakin minulle. Oma tila tai nurkkaus, joka erottaa työn vapaa-ajasta, on minulle tärkeä silloin kun työskentelen kotona. Tämänkin postauksen kirjoittaminen lähti luistamaan, kun siirryin tietokoneen kanssa olohuoneen sohvalta parvekkeelle rakentamaani kesätoimistoon. 🙂

Lisää harjoituksia ja vinkkejä eustressin lisäämiseen on koottu VTT:n Eustress-hankkeen oppaaseen Älä tule paha stressi. Kannustan valitsemaan 1-2 itselle mielekkäältä tuntuvaa keinoa ja kokeilemaan niitä omassa arjessa, opiskelussa tai työssä kahden viikon ajan!

Miten asennoidun stressiin?

Kumpaan näistä kuvauksista samastut enemmän?

1: ”En halua tuntea stressiä. Stressi tuntuu epämiellyttävältä ja pilaa suoritukseni. Jos tunnen stressin merkkejä, tiedän jo valmiiksi, että kaikki tulee menemään pieleen. Siksi pyrin pääsemään stressistä kokonaan eroon.”

2: ”Minusta olisi outoa, jos en tuntisi pienintäkään stressiä minulle tärkeän asian vuoksi. Stressi voi hetkittäin tuntua jopa vähän epämukavalta, mutta tiedän sen menevän ohi. Sopiva määrä stressiä valmistaa minua tuleviin haasteisiin.”

Kuvaukset ovat kärjistettyjä, mutta ne vastaavat kahta tutkimuksissa havaittua stressiin asennoitumisen kategoriaa, joihin moni meistä solahtaa.

Jälkimmäinen kuvaus vastaa myönteistä asennoitumista stressiin. Näin ajatteleva kokee stressiä aiheuttavan tapahtuman tai tehtävän haasteena. Hän kokee, että sopiva määrä stressiä voi jopa parantaa hänen suoriutumistaan.

Ensimmäinen kuvaus taas kuvastaa negatiivista asennoitumista stressin kokemiseen. Tällöin stressi nähdään yksinomaan haitallisena ja vahingoittavana.

Mielenkiintoista kyllä, kun tiedossa on stressaava päivä, tällaisen asenteen omaavat henkilöt eivät kuitenkaan välttämättä muuta omaa toimintaansa niin, että selviytyisivät stressistä paremmin. Päin vastoin.

Eri alojen työntekijöiden keskuudessa tehdyn päiväkirjatutkimuksen perusteella he saattavat käyttää jopa vähemmän hyödyllisiä stressinhallinnan keinoja. Siis verrattuna niihin työntekijöihin, jotka asennoituvat stressiin myönteisesti – he käyttivät hyödyllisiä stressin kohtaamisen keinoja kaikkein eniten.

Kyse on toki vasta yksittäisessä tutkimuksessa tehdyistä havainnoista, jotka kaipaavat vielä vahvistusta muista tutkimuksista.

Tulokset antavat kuitenkin vihiä siitä, että omat odotuksemme stressin vaikutuksista ohjaavat toimintaamme tavalla, joka voi johtaa ”itsensä toteuttaviin ennusteisiin” sekä hyvässä että pahassa.

  • Miten asennoidun stressaaviin tilanteisiin ja tehtäviin?
  • Mitä rauhoittumisen, itsesi tsemppaamisen ja keskittymisen keinoja käytän, kun tiedossa on jokin stressaava tilanne tai tehtävä?

Entä stressin kielteiset vaikutukset?

On totta, että voimakkaalla ja pitkittyneellä stressillä on monia kielteisiä seurauksia hyvinvoinnille ja terveydelle. Se vaikuttaa negatiivisesti myös muistiin.

Ylen artikkelissa tutkija Kaija Saarikivi kehottaa pohtimaan muun muassa näitä kysymyksiä, kun tarkoitus on erottaa hyödyllinen stressi haitallisesta:

”Pystytkö keskittymään ja saatko nukuttua? Luistaako luovakin ajattelu ja pelaako itsehillintä?”

Jos nämä perusasiat ovat kunnossa, stressi on yleensä maltillisissa mitoissa.

Jotkut psykologit eivät mielellään käytä hyvän stressin käsitettä lainkaan, vaan puhuvat mieluummin vaikkapa innostuneisuudesta tai motivaatiosta. Mielestäni silloin on vaarana unohtaa, että myös eustressi on stressiä. Pitkittyneenä myös eustressi kroonistuu ja johtaa ongelmiin.

Pelkästään stressin kokeminen myönteisenä ei siis säästä stressin kielteisiltä vaikutuksilta, jos levosta luistetaan.

Ainoa keino ehkäistä stressin haitallisia vaikutuksia onkin riittävä palautuminen.

Itse asiassa myönteinen stressi on siinä mielessä salakavalaa, että kun innostus, flow ja sisäinen motivaatio vievät mukanaan, palautuminen unohtuu helposti. Keho ja mieli eivät välttämättä viestitä taukojen ja levon tarpeesta ajoissa, tai levon tarpeen merkit sivuuttaa.

Tästä joudun aika ajoin muistuttelemaan myös itseäni. Innostuneena kun hautaudun usein omaan juttuuni niin sata lasissa, että jaksamisen rajat paukkuvat nopeasti, jos taukoja ei pidä. Myös luovuudelle, oppimiselle ja soveltavalle ajattelulle tekee hyvää, kun välillä muistaa irrottautua – myös niistä mukavalta tuntuvista jutuista.

Tärkeä osa eustressin hyödyntämistä onkin tuntea myös positiivisen stressin rajat. Se ei voi olla jatkuva olotila, koska eustressi voi muuttua krooniseksi kuten mikä tahansa stressi. Siitä täytyy palautua, vaikka itse ei eustressin huumaamana kokisikaan tauoille välitöntä tarvetta.

  • Palaudunko tarpeeksi?
  • Mitkä ovat minulle parhaat keinot palautua rasituksesta?
  • Tiedostanko palautumisen merkityksen myös silloin, kun teen jotain innostavaa ja sisäisesti motivoivaa?

Tämän postauksen myötä blogi jättäytyy kesätauolle! Ihanaa kesää sinulle, vietitpä sen sitten lomaillen, töissä tai vaikka opiskelun parissa.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s