Oivalluksia harharetkiltä

Lamppu syttyy. Palaset loksahtavat paikoilleen. En luultavasti ole ainoa, jolle tämä on kaikkein paras ja palkitsevin vaihe luovaa prosessia tai ongelmanratkaisua. Kun jokin pitkään takaraivossa pyörinyt pulma ratkeaa kuin taikaiskusta, se tutkimustenkin mukaan tuntuu hyvältä.

Tällaisia äkillisen oivalluksen hetkiä tapahtuu tietysti erilaisilla luovilla aloilla. Lisäksi ne ovat tuttuja esimerkiksi opiskelussa ja laaja-alaisia ongelmia ratkovassa asiantuntijatyössä.

Vaikka näennäisesti ideoita näyttääkin syntyvän tyhjästä, tästä ei tosiasiassa ole kyse. Intuitiivisen ajattelun tehokas käyttäminen vaatii usein runsaasti kokemusta, hiljaista tietoa ja ongelman käsittelyä osin tietoisen ajattelun ulkopuolella.

Kun kyse on monimutkaisista tai luovista ongelmista, on niitä hankalaa ratkoa kaavamaisen päättelyn avulla. Joskus kaavamainen päättely voi tuottaa jopa huonompia tuloksia kuin intuitiivinen ajattelu. Sen sijaan, että ratkaisua kohti edetään askel askeleelta, otetaan joskus parikin harppausta taakse ennen kuin saadaan yksi eteen – ja joskus onkin hyödyllisempää ottaa askel sivulle.

Ennen lampun syttymistä saattaa kuitenkin olla pitkään hiljaista. Ideoiden odottelu taas on itselleni hankala vaihe, jossa kärsimättömyys ja stressi uhkaavat helposti ottaa vallan.

Elämme maailmassa, jossa kaiken tekemisen usein odotetaan olevan tavalla tai toisella tuottavaa ja eteenpäin vievää. Ajatus joutenolosta voi joskus herättää vastustusta ympäristössä, mutta ennen kaikkea omassa mielessämme.

Luova harhailu tai ideoiden hauduttelu saatetaan mieltää vitkutteluksi, vaikka kyse ei ole siitä. Prokrastinoiva henkilö tietää, mitä hänen pitäisi olla parhaillaan tekemässä, mutta välttelee sitä esimerkiksi sijaistoiminnoilla. Kehittelyvaiheessa taas ei ole mitään tiettyä asiaa, mikä pitäisi tehdä – pikemminkin hyödyllistä on usein päästää irti yrityksistä toimia ja järkeillä, kun ideat ovat vielä raakoja.

Antaisinko tänä kesänä enemmän tilaa luoville harharetkille?

Uni auttaa ratkomaan vaativia ongelmia

Vanhan viisauden mukaan ongelmat ratkeavat, kun nukkuu yön yli. Tutkimustulokset tukevat tätä havaintoa, etenkin kun kyse on vaativasta ongelmanratkaisusta.

Niin kuin melkein jokainen kokemuksesta tietää, ihmisaivot poikkeavat monin tavoin tietokoneesta, mitä tulee tiedon taltioimiseen ja käsittelyyn. Kun tallennan tiedoston koneen C-asemalle, voin olla varma, että löydän sen samasta kansiosta myös seuraavana päivänä, ja sitä seuraavana – niin kauan kuin itse tietokoneeseen ei tule vikaa.

Aivoihin tallennettu ”tiedosto” taas saattaa vaihtaa sijaintia, muuttua tai jopa kadota jäljettömiin yhdessä yössä. Joskus tämä turhauttaa, vaikka ei kannattaisi.

Juuri tällainen umpimähkäisyys kun mahdollistaa ihmisaivoille jotakin sellaista, mihin nykyiset tietokoneet eivät pysty – kyvyn ratkoa luovia ongelmia.

Unen aikana aivojen jo olemassaolevat yhteydet karsiutuvat, vahvistuvat ja järjestyvät uudelleen. Yhteyksien karsiutuminen ja vahvistuminen ovat olennaisia oppimiselle ja muistille. Tiedon uudelleenjärjestyminen puolestaan edistää luovuutta: yllättäviä yhteyksiä voi muodostua, kun nukkuu kunnon yöunet.

Ideat eivät synny tyhjästä

Luova prosessi etenee usein vaiheissa, joissa vaihtelevat nopea keskittyminen ja hitaampi kehitteleminen. Hitaan kehittelyn vaiheet liittyvät esimerkiksi ideoiden keräilyyn ja taustatiedon hankintaan sekä hauduttelemiseen. Tiukempaa keskittymistä vaaditaan esimerkiksi, kun jo tuotettua materiaalia lähdetään karsimaan ja muokkaamaan.

Vaikka uudet ideat joskus tuntuvat ilmaantuvan tyhjästä, vaatii lampun syttyminen tosiasiassa taustalleen pidempää hauduttelua ja karttunutta kokemusta. Mitä monimutkaisemmista ja laajemmista ongelmista on kyse, sen pidempään oivalluksen syntyminen yleensä vie.

Intuitiotutkija Asta Raamin kirjassa ”Intuitio3” kerrotaan, miten näennäisesti tyhjästä syntyneet suuret keksinnöt ovat tosiasiassa vaatineet jopa vuosikymmenten mittaista perehtymistä ja omistautumista.

Luova ideointi vaatii siis riittävästi aineksia. Ja koska luovan prosessin alussa on harvoin olemassa tarkkaan rajattua ongelmaa tai kysymystä, ainesten haalimisessakaan ei kannata olla turhan nirso. Se, mikä tässä vaiheessa tuntuu haahuilulta, voi myöhemmin näyttäytyä tärkeänä sysäysenä kohti ahaa-elämystä.

Ideapäiväkirjan tai vastaavan pitäminen tässä vaiheessa voi olla arvokas apu, sillä muuten suurin osa tässä kohtaa tehdyistä havainnoista luultavasti katoaa muistista.

Toisaalta joissakin luovan ajattelun vaiheissa myös liiallinen tieto näyttää Raamin mukaan olevan pahasta. Tai, tarkemmin sanottuna: haalitusta tietomäärästä pitäisi myöhemmin pystyä karsimaan olennainen.

Esimerkiksi graduaiheeseensa syvällisesti perehtynyttä saattaa houkuttaa sisällyttää tutkielmaan kaikki, mikä aiheeseen vähänkin liittyy. Mutta jos projektin haluaa joskus saada valmiiksi, täytyy ideaansa ennen pitkää teroittaa ja ongelmaa rajata.

Jos luovan työn kuitenkin aloittaisi rajaamisesta, siinä ei luultavasti koskaan pääsisi alkuun. Jos aivoissa ei ole tarpeeksi tietoa, ei yllättäviä yhteyksiäkään pääse kehittymään.

Luovuus edellyttää myös väärien polkujen kokeilemista

Virheistä eteenpäin pääsemisessä on olennaista, miten niihin asennoituu. Ovatko virheet merkki omasta heikkoudesta ja lahjattomuudesta, vai mahdollisuus oppia? Ensiksi mainittu ajattelutapa johtaa helpommin lannistumiseen ja omalla mukavuusalueella pysyttelyyn. Jälkimmäistä suhtautumistapaa taas kutsutaan kasvun asenteeksi – käsitteen on tehnyt tunnetuksi psykologian professori Carol Dweck.

Luovia ideoita ei synny ilman yllättäviä yhdistelmiä. Yllättäviä yhdistelmiä taas syntyy vain, jos uskaltautuu välillä harhailemaan tottumuksen tieltä myös sivupoluille – silläkin uhalla, että kaikki niistä eivät vie eteenpäin. Joskus jokin näistä sivupoluista osoittaa hyödyllisyytensä vasta vuosien päästä, joskus ei koskaan.

Virheiden ja harhailun merkitys kannattaa muistaa myös rajatumpia ongelmia ratkottaessa. Jos tehtävää lähtee tekemään sillä ajatuksella, ettei siitä kuitenkaan mitään tule, ei itselleen välttämättä tule antaneeksi edes tilaisuutta ratkaista ongelmaa. Niin saattaa syntyä tunne, että kehitys polkee paikoillaan.

Paljon parempi idea on yleensä ottaa vähän välimatkaa, meditoida, käydä lenkillä tai vaikka suihkussa, ja antaa ongelman hautua rauhassa kaikkine osasineen. Jos ongelma ei sittenkään ratkea, yritys ei silti ole turha, sillä virheetkin ovat joka tapauksessa tärkeitä kehitykselle.

Lopuksi

2020-luvun oppimiselta ja asiantuntijatyöltä odotetaan usein luovia ratkaisuja ja kykyä soveltaa laaja-alaista tietoa.

Usein odotukset eivät kuitenkaan vastaa niitä olosuhteita, joissa ratkaisujen pitäisi tapahtua. Kiireessä ja stressaantuneena on vaikea saada käyttöön sellaisia ajattelun rattaita, jotka auttaisivat ratkomaan monimutkaisia ongelmia. Ajattelu ei myöskään ole näkyvää eikä usein edes tietoista, joten sitä on vaikea mitata esimerkiksi perinteisen työajan seurannan avulla.

Työ- tai opiskelupaikan tai koko ympäröivän kulttuurin muuttuminen on mahdollista, mutta usein hidasta. Luultavasti löytyy vielä pitkään niitäkin ääniä, jotka vastustavat esimerkiksi luovien nokosten ottamista kesken työpäivän. Yksilö voi vaikuttaa rajallisesti siihen, mitä pidetään hyväksyttävänä, mutta omia käytäntöjä ja asenteita voi silti aina pohtia uudelleen.

Liikkeelle voi lähteä vaikkapa näin:

  • Perehdy johonkin sinulle aikaisemmin vieraaseen aiheeseen – ehkä jopa sellaiseen, jota olet aiemmin kartellut.
  • Ala pitää ideapäiväkirjaa. Pidä sitä jatkuvasti mukanasi ainakin kahden viikon ajan.
  • Kun huomaat tehneesi virheen tai turhalta tuntuvaa työtä, muistuta itsellesi, mikä sinulle on tärkeää ja miksi. Haluatko olla erehtymätön vai haluatko tulla taitavaksi lajissasi? Perustele.
  • Irrottaudu ongelman parista sen sijaan, että paukuttaisit siihen päätäsi – lähde kävelylle tai nuku yön yli. Jos ongelma on laaja, jätä se hautumaan pidemmäksi aikaa, viikoksi tai kuukaudeksi.
  • Mieti, onko sinun mahdollista jollakin pienellä tavalla vaikuttaa ympäröivään kulttuuriin, jos se ei tunnu tukevan luovaa ajattelua. Entä jos toimintatapoja muuttamalla saataisiinkin parempia tuloksia tai vähemmän stressaantuneita opiskelijoita?

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s