Useimmille meistä on varmaan joskus elämässään käynyt niin, että jokin aikaisemmin innostanut alkaa tuntua tervan juomiselta.

On normaalia, että kiinnostuksen kohteet vaihtelevat, ja joskus aiemmin sammunut innostus syttyy myöhemmin uudelleen. (Minä yritän tässä viritellä uudelleen muutama vuosi sitten lopahtanutta jooga-harrastusta.)

Mutta mitä jos into loppuu työhön, jota varten on opiskellut pitkän yliopistotutkinnon, tai kilpalajiin, jonka harjoitteluun on panostanut lapsesta saakka? Tai mitä jos innostusta ei ole alun lähtienkään, ja silti jotakin pitäisi motivoitua tekemään pitkäkestoisesti esimerkiksi töissä tai osana opintoja?

Tässä postauksessa pohdin innostusta, sen palauttamista tai kehittämistä erityisesti sisäisen motivaation näkökulmasta.

1. Liity yhteisöön

Decin ja Ryanin itsemääräämisteoria on eräs tutkituimmista motivaatioteorioista. Siinä motivaatio määritellään sisäiseksi, kun se perustuu ihmisen kolmeen perustarpeeseen: omaehtoisuuteen, kyvykkyyteen ja yhteisöllisyyteen.

Tutkimuksissa on myös havaittu, että yhteisöllisyys katoaa helposti kilpailuvietin alle, kun jossakin lajissa kehittyy tarpeeksi pitkälle. Silloin alamme tarpeettomasti vertailla itseämme muihin ja mieltää muut kilpailijoiksi sparraajien sijaan. Tällainen omaan napaan tuijottelu puolestaan heikentää sisäistä motivaatiota ja vähentää innostusta.

Jos innostuksesi on kateissa, mieti, onko sinulla jokin yhteisö, josta saat tarvittaessa tsemppausta ja vertaiskokemuksia. Jos vastasit ei, mieti, mistä sellaisen voisi saada. Netti tarjoaa nykyään erilaisia yhteisöjä lukemattomista eri aiheista. Yhteisöä voi toisaalta lähteä etsimään myös koulutuksesta tai kursseilta.

Minulle tärkeitä luovia yhteisöjä ovat olleet esimerkiksi opiskeluaikainen kirjoittajapiirini ja osuuskuntakustantamo Osuuskumma.

2. Pohdi arvojasi

Arvojen ajoittainen pohtiminen on hyväksi jokaiselle. Viimeistään omien arvojen ääreen kannattaa pysähtyä silloin, jos aiemmin merkitykselliseltä tuntuneet asiat elämässä alkavat maistua pakkopullalta.

Miksi arvojen pohtiminen sitten kannattaa? Tutkimuksissa on tehty alustavia havaintoja muun muassa siitä, että työstä saatu intohimo syntyy työn merkityksellisyyden – ei niinkään työn tuottaman nautinnon – kautta. Toisin sanoen, ihmiset jotka tuntevat työssä intohimoa, kokevat myös tekevänsä arvojensa mukaista työtä.

Arvokkuus tulee eri ihmisille eri asioista. Yhdelle tärkein arvo voi olla muiden auttaminen, toiselle terveys, kolmannelle luovuus. Arvot ovat melko pysyviä, mutta ne saattavat muuttua esimerkiksi merkittävien elämänmuutosten myötä.

Apua omien arvojen miettimiseen saa esimerkiksi Mielenterveystalon Tärkeät asiat ensin -sivulta tai Oivamieli-sivustolta. Kun tuntee omat arvonsa, on helpompaa pohtia, suuntaako tällä hetkellä aikaansa ja energiaansa oikeisiin asioihin, ja jos ei, niin miksi niin on. Ihminen voi ajautua kauemmaksi arvoistaan esimerkiksi siksi, että ei luota omiin kykyihinsä, välttelee virheitä tai pelkää muiden arvostelua.

On hyvä huomata, että toisin kuin tiettyä tavoitetta (esimerkiksi ”haluan muusikoksi”), sen taustalla olevaa arvoa voi toteuttaa monella tavalla. Olennaista on se, kuinka arvot toteutuvat päivittäisessä toiminnassa. Jos innostus esimerkiksi työhön tai pitkäaikaiseen harrastukseen on hukassa, mieti, pystytkö toteuttamaan siinä arvojasi. Jos et, voiko tilannetta muuttaa?

3. Ota välimatkaa

Jos innostus on ollut jo pidempään kateissa, voi olla hyvä idea pitää pieni mietiskelytauko ja keskittyä hetkeksi aivan muihin asioihin. Nenä kiinni tilanteessa on usein vaikea hahmottaa, missä ongelmat tarkalleen ovat, mutta pienikin askel taaksepäin voi antaa uutta näkökulmaa.

Välimatkan ottamista voi helpottaa esimerkiksi tilanteen kirjoittaminen auki tai siitä keskusteleminen jonkun ulkopuolisen kanssa. Myös mindfulness-harjoittelusta voi olla hyötyä, joskin usein vasta pidemmällä aikavälillä.

Sekin on syytä muistaa, että vaikka kuinka rakastaisi jonkin asian tekemistä, välimatkaa tarvitaan silti – muuten aivot ylikuormittuvat. Tästä joudun aika-ajoin muistuttelemaan myös itseäni.

Innostus pysyy paremmin yllä, kun ajatuksia voi välillä suunnata myös aivan muihin asioihin. Kaksi intohimon kohdetta on tutkimusten mukaan muutenkin yhtä parempi! Stressaantuneen taas on vaikea innostua mistään. Äärimmillään innostuksen lopahtaminen voi olla myös merkki orastavasta uupumuksesta, mihin on syytä suhtautua erityisellä vakavuudella.

4. Ole utelias

Uteliaisuus muokkaa aivoja alttiimmiksi oppimaan uutta, ja utelias asenne onkin erityisen hyödyllinen oppimiselle. Paitsi että utelias asenne saa löytämään paremmin vastaukset tarkkaan rajattuihin ongelmiin, se saa myös omaksumaan paremmin ongelmaan suoraan liittymätöntä tietoa – ja kerran herätellyn uteliaisuuden myönteinen vaikutus kestää jopa 24 tuntia. Uteliaisuuden yhteys oppimiseen on havaittu jo varhaislapsuudessa.

Eräässä tutkimuksessa puolestaan havaittiin, että uteliaisuus voi ennustaa kykyä ratkaista luovia ongelmia työssä.

Vaikka uteliaisuus luultavasti onkin osittain synnynnäinen piirre, jota joillakin ihmisistä on muita enemmän, ovat ihmisaivot myös luontaisesti uteliaat. Jotkut tutkijat pitävät uteliaisuutta jopa nälkään rinnastettavana perustarpeena.

Jos sinulla on viime aikoina ollut vaikeuksia innostua, mieti, milloin opiskelu, työ tai harrastus viimeksi on herättänyt uteliaisuutesi. Mikäli muistat tällaisen hetken, yritä palata siihen mielessäsi. Koitko silloin innostusta? Miten toimit?

Pohdi sen jälkeen, voisitko kokeilla nykyiseen ongelmaasi jotakin uutta lähestymistapaa. Esitä kysymyksiä. Lue aiheeseen liittyvä kirja tai lähde kurssille. Vaihda ympäristöä. Heittäydy välillä tarkoituksella leikkimieliseksi. Se ei tarkoita ettet ottaisi itseäsi tai tavoitteitasi vakavasti.

5. Aseta lyhyen aikavälin tavoitteita

Innostus kehittyy, kun saa onnistumisen kokemuksia. Tähän liittyy myös Decin ja Ryanin motivaatioteoriassa mainittu kyvykkyys. Ihmisille on tärkeää tuntea itsensä osaaviksi. Itseluottamus lajiin kehittyy ja tunne osaamisesta kasvaa, kun taidot ovat sopivassa suhteessa haasteisiin.

Tämä ei tarkoita, että virheitä tulisi välttää: päin vastoin, tutkimusten mukaan virheet ovat kehittymisen kannalta todella tärkeitä. Epäonnistuneita suorituksia pitäisi tulla kuitenkin 10-20 % kaikista suorituksista, ei 90-100 %. Jos epäonnistumisprosentti on liian korkea, motivaatio ja innostus kärsivät. Sama pätee siihen, jos haastetta ei ole lainkaan.

Jos sinun on viime aikoina ollut vaikea innostua, mieti, ovatko taitosi ja kohtaamasi haasteet varmasti linjassa. Haasteiden pitäisi olla vain hiukan vaikeampia kuin omat taidot ovat. Voit tietysti pyrkiä kehittämään omia taitojasi, mutta koska se vie usein aikaa, tässä ja nyt on helpompaa muuttaa tavoitetasoa.

Aseta itsellesi sellaisia päivittäisiä tavoitteita, joiden saavuttamiseen itse käsi sydämellä uskot. Jos olet pitkään rämpinyt epäonnistumisten suossa, aseta tavoitetaso joksikin aikaa normaalia matalammalle ja pyri kerryttämään kokemuksia siitä, että perusasiat ovat kunnossa. Jos taas huomaat tylsistyväsi, etsi uusia haasteita.

Joskus voi tuntua hankalalta keksiä itselleen tavoitteita, jotka tukisivat onnistumisen kokemuksia ja kyvykkyyden tunnetta. Minulla oli pitkään ongelmana keksiä tällaisia tavoitteita kirjoittamiseen. Nuorempana minulle riitti tietyn päivittäisen sanamäärän tavoittaminen. Luovan työn laatua sen sijaan on paljon vaikeampaa mitata.

Tästä on kuitenkin seurannut haitallinen kehäpäätelmä: ”tuskin kannattaa jatkaa tätä, koska en ole tyytyväinen tähän”. Kun tajusin, että taitotasoni 1) on vain ja ainoastaan se, mitä se tällä hetkellä on ja 2) kehittyy kirjoittamalla, kouluttautumalla ja hankkimalla palautetta, on laatuun suhtautuminenkin muuttunut: laatua ei yleensä voi suoraan mitata, mutta sitä kehittäviä asioita voi. Keskityn siis niihin.

Tavoitteiden asettamista olen käsitellyt laajemmin tässä postauksessa, johon voit halutessasi tutustua. Lisäksi aihetta on käsitelty tässä kehityksen suvantovaiheita koskevassa tekstissä.

6. Sitoudu tavoitteisiin

Kun itselleen on asettanut tavoitteita, seuraava askel on tietysti sitoutua niihin. Tutkimusten mukaan inspiraatiota ei kuitenkaan kannata jäädä odottamaan, sillä motivaatio kasvaa tekemällä.

Ihminen on huono arvioimaan, miten paljon mielihyvää saa jostakin toiminnasta, kun ei ole parhaillaan sen keskellä. Sitoutuminen kannattaa, sillä ainakin eräässä tutkimuksessa havaittiin työntekijöiden tuntevan sitä enemmän intohimoa työhönsä, mitä enemmän he siihen panostivat.

Sitoutumisesta puheen ollen, palataan vielä hetkeksi Decin ja Ryanin itsemääräämisteoriaan. Minulla oli pitkään vaikeuksia hahmottaa sisäisen motivaation käsitettä, sillä arkikielessä sillä tarkoitetaan monia eri asioita. Arjessa motivaatio mielletään usein sisäiseksi, kun henkilöllä on jokin pitkän aikavälin tavoite, jota hän tavoittelee intohimoisesti ja yleensä nuoresta lähtien. Esimerkiksi psykologin työ tai joukkuevoimistelun euroopan mestaruus.

Tämä kuitenkin on harhaanjohtava ja joskus jopa haitallinen käsitys. Sisäinen motivaatio ei synny pitkän aikavälin saavutusten tavoittelusta vaan sitoutumisesta (omien arvojen mukaiseen) toimintaan tässä hetkessä. Voi kuulostaa hiukan kliseiseltä, mutta sisäisesti motivoitunut on sitoutunut matkaan, ei vain palkintoon.

Tavoitteisiin sitoutumiseen liittyvät myös tämän blogin prokrastinaatiota ja itsehillintää koskevat artikkelit.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s