Koronatilanne on viime viikkoina muuttanut merkittävästi monen meistä arkea. Niillä työpaikoilla, joilla se vain suinkin on mahdollista, on töitä siirretty kotona tehtäviksi. Vastaavasti koulua käydään ja opintoja puurretaan nyt kotoa käsin. Muutokset itsessään ovat stressaavia, minkä lisäksi viruksen leviäminen Euroopassa herättää luonnollisesti ahdistusta ja huolta.

Minulla koronaepidemia on vähän yllättäen vaikuttanut enemmän vapaa-aikaan kuin työhön. Olen jo syksystä asti tehnyt töitä noin 90-prosenttisesti kotitoimistolta käsin. Sitäkin ennen työstäni yli puolet oli mahdollista tehdä kotona. Nyt tuo prosentti sitten vain nousi sataan.

Toisaalta taustani on siitä hiukan poikkeuksellinen, että olen aloittanut myös oman peruskouluni ”etänä”. Kerron postauksen lopussa, miksi, ja samalla muutaman sanan yleisemmin siitä, miten itse aion pandemia-aikana toimia.

Uuteen sopeutuminen vie aikansa

On normaalia, että uuteen tilanteeseen sopeutuminen saattaa aiheuttaa stressiä ja herättää voimakkaitakin tunteita. Kotoa käsin työskentely on tuottavaa, kun siinä pääsee vauhtiin, mutta se vaatii myös sellaisia itsensä johtamisen taitoja, jotka kehittyvät usein vasta käytössä.

Korkeakouluopiskelijoille jotkin kotona opiskelun muodot ovat tosin luultavasti jo tuttuja: kirjatentit, nettikurssit ja videoluennot olivat käytössä jo minun opiskeluaikanani ja ovat jatkuvasti yleistyneet, kun e-opetusteknologiat kehittyvät.

Etätyö on Suomessa puolestaan vielä suhteellisen uusi asia. Monella alalla etätyön keinoja testataan nyt ensimmäistä kertaa laajamittaisesti.

Joskus kuulee sellaisiakin heittoja, että etätyönteko on pelkkää laiskottelua. Näin asia ei kuitenkaan ole edes tutkimusten valossa. Päin vastoin etätyön tekemisen on tutkimuksissa huomattu lisäävän työn tuottavuutta.

Toinen etätyöhön liittyvä myytti on, että etätyö olisi jotenkin hohdokasta ja kadehdittavaa. Tosiasiassa harva kuitenkaan tekee etätöitä sängystä käsin pitsiyöpaita päällä samalla samppanjaa siemaillen. Sen sijaan työpäivään saattaa kuulua vaikka kissan oksennuksen siivoilua tai sen miettimistä, milloin tiskikoneen äänekäs ohjelma loppuu, jotta voisi soittaa asiakkaalle.

Suurimmat pulmat tulevat yleensä vastaan, kun tilanne on vielä uusi ja vaatii opettelua. Vie luultavasti oman aikansa, ennen kuin opiskelu tai työ kotona lähtee sujuvoitumaan ja rutiinit siihen löytyvät. Myötätuntoisuus itseä ja muitakin kohtaan on tarpeen. Huumoristakin voi olla tiukassa paikassa apua, mikä näkyy myös sosiaalisen median etätyö- ja opiskelumeemien suosiossa.

Rajaa työtä ja vältä silppuuntumista

Pahin moka, jonka itse etätyöhön siirtyessäni tein, oli antaa töiden silppuuntua pitkin päivää niin, että välillä tein töitä aamulla, välillä illalla ja joskus vähän viikonloppuisinkin.

Silloin aivotkaan eivät enää pysy kärryillä siitä, olenko töissä vai vapaa-ajalla, ja pää täyttyy jatkuvasti työasioista. Myöhemmin olen pyrkinyt määrittämään itselleni selkeämmät työajat, vaikka matkaa ”työpaikalle” ei olekaan kuin yhden ovenavauksen verran. Etäpäivät kannattaa pyrkiä rytmittämään kuin mitkä tahansa työ- tai opiskelupäivät.

Vapaa-ajalle siirtymisessä voi auttaa säännöllinen irrottautumisrutiini. Tämä voi olla mikä vain työ- tai opiskelupäivän jälkeen toistuva tapa, joka ikään kuin antaa aivoille viestin, että nyt ollaan vapaa-ajalla. Sellainen voi olla vaikka lenkki koiran kanssa, joogahetki tai perheen yhteinen ruokailu.

Ajan lisäksi kotona tehtyä opiskelua tai työtä voi pyrkiä rajaamaan vapaa-ajasta myös tilallisesti.Jos mahdollista, olisi omalle opiskelulle tai työnteolle hyvä varata oma tila tai edes pöydännurkkaus, joka on selkeästi erillään arjen muusta puuhastelusta.

Minulle sellaisen virkaa ajaa puolisoni kanssa puoliksi jaettu työpöytä, jossa kummankin työkoneet ja paperit ovat eri puolilla. Puheluita emme soittele samaan aikaan samassa tilassa, vaan niiden ajaksi on keksittävä muita ratkaisuita, joissa myös työn luottamuksellisuus asiakkaita tai työnantajaa kohtaan säilyy.

Edistä yhtä asiaa kerrallaan

Vaikka työn keskeytykset voivat olla ongelma työpaikallakin, kotona keskittyminen saattaa tuntua joskus vieläkin haastavammalta, varsinkin jos etähommiin on nyt siirrytty koko perheen voimin.

Kaikkia keskeytyksiä ei tietenkään ole mahdollista välttää. Puolison tai vähän vanhempien lasten kanssa voi yrittää sopia pelisäännöistä, kuten milloin huoneeseen saa tulla. Näinhän työpaikoillakin olisi ihanteellista tehdä. Mutta pienempien lasten tai vaikka lemmikkien kanssa tämä ei tietenkään onnistu. Itse aiheutettuja keskeytyksiä etätyöläisen täytyy sitä suuremmalla syyllä opetella rajaamaan.

Erityisen haitallista keskittymiselle on multitasking eli monen asian tekeminen samaan aikaan. Ihmisen on itse usein vaikeaa arvioida, miten keskittymisen jakaminen onnistuu. Aivotutkimus on kuitenkin osoittanut, että monen asian samanaikainen tekeminen kuormittaa ja lisää työn tehottomuutta. Tämä pätee sekä eri työtehtävien päällekkäisen tekemiseen että esimerkiksi somen selailuun opiskelun lomassa.

Päivän tehtävät on hyvä listata tärkeysjärjestykseen ja edistää sitten yhtä kerrallaan. Minua auttaa, että teen seuraavan päivän listan jo edellisen työpäivän lopuksi. Jos vauhtiin on vaikea päästä, työlistaa voi lähteä purkamaan esimerkiksi Pomodoro-menetelmän avulla.

Pomodoro-menetelmä voi auttaa myös opiskelussa, mutta itse säädän työskentelyaikaa silloin hiukan pidemmäksi (esimerkiksi koulutunnin kesto eli 45 minuuttia) ja pidennän vastaavasti myös taukojen pituutta.

(Lue myös: Prokrastinaattori 2.0)

Puhelimen (jos sitä ei tarvitse työnteossa) voi hyvin jättää työskentelyn ajaksi toiseen huoneeseen ja tietokoneen selaimeen asentaa lisäosan, joka vähentää työ- ja opiskeluasioihin liittymättömillä sivuilla surffailua.

Vastamelukuulokkeistakin voi olla apua, jos tuntuu, ettei ympäristöä millään saa rauhoitettua työnteolle. Jos koti toisaalta tuntuu liiankin hiljaiselta, voi kokeilla laittaa taustalle soimaan vaikka kahvilaääniä.

(Lue myös: 5 + 1 tapaa joilla puhelimen voi muuttaa häiriköstä keskittymisen tukijaksi)

Muista tauotus myös kotona

Tauot ovat tärkeitä myös opiskelussa ja tietotyössä, sillä aivot eivät pysty keskittymään samaan asiaan kovinkaan pitkään. Maksimaalinen raja huitelee noin 90 minuutissa. Sen jälkeen työteho vääjäämättä laskee ja luova ajattelu hyytyy. Lisäksi tauot auttavat oppimaan – itse asiassa suurin osa oppimisesta tapahtuu nimenomaan taukojen aikana.

Kotona ei kuitenkaan kutsu kello välitunnille, eikä kukaan luultavasti myöskään tule koputtelemaan olkaan ja kyselemään lounasseurauksi. Jos tauot tahtovat unohtua, voi niistä muistuttaa itseään vaikka laittamalla puhelimeen hälytyksen. Taukojen paikat voi ylipäänsä yrittää suunnitella etukäteen ja yrittää pitää ne kohtalaisen säännöllisinä päivästä toiseen.

Lyhyiden jumppa- tai kahvitaukojen lisäksi voi mainiosti pitää myös vähän pidemmän tauon esimerkiksi lounaan jälkeen, jos tuntuu, että tuohon aikaan päivästä aivot alkavat jumittaa ja työteho hiipua.

Tutkimusten mukaan hyviä, palauttavia taukoaktiviteetteja ovat esimerkiksi nämä:

Entä etäpalaverit ja -luennot?

Ensinnäkin: älä hätäänny, jos joudut opettelemaan uusien teknisten välineiden käyttöä nopealla aikataululla, sillä useimmat muut ovat luultavasti ihan yhtä hukassa. Tässäkin kannattaa vain vetää henkeä ja hyväksyä, että säätöä voi aluksi tulla, mutta ei se maailmaa kaada.

Mutta jos ihan normaalin, kasvokkain tapahtuvan luennon tai palaverin seuraaminen on haaste keskittymiselle, niin on se sitä etäyhteydelläkin. Tällekin voi silti itse tehdä paljon: tutustu kokouksen tai luennon aiheeseen jo etukäteen silmäilemällä esimerkiksi palaverin asialistaa tai luennon aiheeseen liittyvän kirjan luvun väliotsikoita. Tee muistiinpanoja käsin ja omin sanoin. Lopuksi kertaa pääpointit lyhyesti.

(Lue myös: 5 x Miten opit paremmin luennolla?)

Lisää vinkkejä opiskeluun ja työntekoon kotona on koottu mm. KOEn sivulle ja tähän Ylen artikkeliin.

Lopuksi

Kerroin postauksen alussa, että olen käynyt osan peruskoulusta ”etänä”. Syy tähän oli, että sairastin lapsena leukemiaa, minkä vuoksi olin poissa koulusta suurimman osan ensimmäistä luokkaa ja puolet toisesta luokasta. Leukemiapotilaalle sellaiset tavalliset taudit kuin vesirokko tai influenssa voivat olla hengenvaarallisia.

Vaikka nykyään olen perusterve, Suomessa on tälläkin hetkellä lukemattomia sellaisia lapsia, aikuisia ja vanhuksia, joille virus voi olla tappava esimerkiksi puutteellisen immuunipuolustuksen vuoksi. Koronavirukseen ei ole vielä rokotetta, joten myöskään heidän läheisiään ja hoitavaa henkilökuntaa ei ole mahdollista suojata.

Koska olen siinä etuoikeutetussa asemassa, että pystyn tekemään työtäni kotoa, aion myös niin tehdä ja muutenkin välttää kaikkea ei-välttämätöntä sosiaalista kanssakäymistä lähiviikkoina. Niin siksi, että en omalta osaltani kuormittaisi terveydenhuoltojärjestelmää tai riskeeraisi kenenkään henkeä.

Tämän postauksen myötä haluan kuitenkin myös osoittaa oman tukeni kaikille niille, joille kotona työskentely ei ole mahdollista. Lomautetuksi tuleminen tai epävarmuus oman yrityksen tulevaisuudesta ovat äärimmäisen kuormittavia tilanteita sekä henkisesti että taloudellisesti. Jo valmiiksi ylityöllistyneille hoitajille ja lääkäreille tämä tulee olemaan erityisen rankkaa aikaa.

Tehdään jokainen voitavamme.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s