Vuonna 1964 yhdysvaltalaistoimittaja Joseph Mitchell (1908 – 1996) asteli The New Yorker -lehden toimistoonsa – kuten joka päivä kuin sen jälkeen. Mutta toisin kuin voisi olettaa toimittajan tekevän, Mitchell ei tuon päivän jälkeen julkaissut ainoatakaan juttua. Hän on yksi historian kuuluisimmista henkilöistä, jotka ovat kärsineet writer’s blockista.

Kadonnut inspiraatio ei tietenkään ole vain kirjailijoiden ja toimittajien ongelma. Se voi tulla vastaan yhtä hyvin millä tahansa luovalla alalla musiikin tekijöistä muotoilijoihin tai pelisuunnittelijoihin. Jostain syystä osa luovista ihmisistä saattaa menettää kykynsä luovaan ajatteluun joko väliaikaisesti tai kokonaan.

Omassa elämässäni on ollut tähän mennessä kolme pidempää jaksoa, jolloin inspiraatio on paennut minua. Pisin niistä vei vuoden, lyhyemmät joitain kuukausia.

Mutta mitä ihmisen päässä oikein tapahtuu, kun luovuus katoaa? Oliko Mitchell ainoastaan huipputehokas prokrastinoija? Olivatko hänen aivonsa syystä tai toisesta juuttuneet pysyvästi tilaan, jossa ne eivät enää pystyneet tuottamaan uusia oivalluksia ja ideoita? Vai oliko hänen muusansa todella löytänyt kanavoitavakseen uuden kirjottajan ja jäänyt sille tielleen?

Tässä postauksessa pohdin psykologisia tutkimustuloksia, jotka voivat auttaa ymmärtämään, mitä inspiraatio on, ja kuinka kadonnutta luovuutta voisi yrittää houkutella takaisin.

Ympäristönvaihdos voi auttaa houkuttelemaan luovuuden esiin.

Maddux ja Galinsky esimerkiksi huomasivat tutkimuksissaan, että ulkomailla asuneet opiskelijat ratkovat luovia ongelmia muita tehokkaammin. Myöhemmissä tutkimuksissa tosin on lisäksi havaittu, ettei pelkkä ulkomailla asuminen riitä, vaan avain luovuuteen on monikulttuurisen identiteetin omaksuminen.

Eniten ulkomailla vietetty aika siis ruokkii luovuutta, jos omaksuu uudesta kulttuurista jotain omaan identeettiinsä, mutta pystyy myös säilyttämään lähtökulttuurin identiteetin osana itseään.

Ei ehkä lopulta niin kauhean yllättävää, että kyky katsella maailmaa monesta eri näkövinkkelistä lisää luovuutta. Asiaa kannattaa kuitenkin pohtia, jos on esimerkiksi saanut residenssipaikan ulkomailta ja haluaa ottaa siellä vietetystä ajasta luovan työn kannalta mahdollisimman paljon irti.

Kaikkien ei tietenkään ole mahdollista lähteä maailmalle etsimään inspiraatiota, eikä alituinen lentomatkustelu luovuuden perässä tee kovin hyvää myöskään ympäristölle.

Onneksi monissa tutkimuksissa on huomattu, että jo pienikin irrottautuminen työpöydän äärestä tai vaikkapa kävelyllä käyminen voivat lisätä luovuutta. Parhaat luovat ratkaisut syntyvätkin usein silloin, kun ne antaa alitajunnan askaroitavaksi.

En varmaan ole ainoa, joka vielä illalla on tuskaillut jonkun ylitsepääsemättömältä tuntuvan ongelman parissa vain hoksatakseen seuraavana aamuna, miten asia kannattaa ratkaista. Aivot eivät lakkaa työstämästä asiaa, vaikka keho olisi levossa. Tietenkään yön yli nukkuminen ei aina riitä, vaan joskus oivalluksen hetkeä saattaa joutua odottelemaan pidempäänkin – viikkoja tai jopa kuukausia.

Toisaalta aina uusia ideoita ei tarvitse odottaa edes aamuun!

Luovia ideoita voi pyydystää myös unista, kuten huomattiin eräässä tutkimuksessa, jossa tutkittavia pyydettiin pitämään unipäiväkirjaa. Verrattuna kahteen kontrolliryhmään, joista toinen kirjoitti päiväaikaisista tapahtumista ja toinen ei pitänyt päiväkirjaa lainkaan, unipäiväkirjan pitäjät kehittyivät eräillä luovuuden osa-alueilla.

Unipäiväkirjan pitäminen saattaa olla hyödyllistä etenkin fantasian ja surrealismin luojille: havainto, jonka moni kirjoittaja ja taiteilija on itsekin tehnyt ja valjastanut työhönsä.

Olemme luovempia, kun katsomme maailmaa muiden näkökulmasta.

Näyttää siltä, että liiallinen keskittyminen itseen saattaa haitata luovuutta. Vastaavasti ongelmien tarkastelu jonkun toisen silmin saattaa edistää sitä.

Samassa tutkimuksessa huomattiin myös, että luovimmat ideat syntyvät silloin, kun ideoita keksitään jollekin etäiselle henkilölle – ei itselle eikä läheiselle.

Varsinkin moni kirjoittaja ja näyttelijä eläytyy työssään hyvin vahvasti fiktiivisiin hahmoihin. Eläytyminen voi toisaalta auttaa keksimään luovempia ratkaisuja, mutta voiko hahmo tulla ajan mittaa myös liian läheiseksi? Pitäisikö silloin osata ottaa omaan työhön vähän lisää välimatkaa? Tätä tutkimuksessa ei kuitenkaan varsinaisesti selvitetty.

Eläytymisen ja luovuuden väliseen yhteyteen liittyy myös toinen mietityttävä seikka. Masennus voi toisinaan vaikeuttaa toisen ihmisen asemaan asettumista ja saada ajatukset pyörimään enemmän oman itsen ympärillä, kuten itsekrititiikissä. Myös Joseph Mitchellin tiedetään kärsineen masennuksesta.

Luovuuteen on kautta aikojen yhdistetty jonkinlainen hulluus – tai vähintäänkin ailahtelevuus. Masennuksen ja muoden mielenterveyshäiriöiden yhteyttä luovuuteen onkin selvitelty jo vuosikymmenten ajan. Vaikuttaa tosiaan siltä, että luovat ihmiset kärsivät muita useammin mielialaongelmista. Syy-yhteyksien kanssa täytyy kuitenkin olla varovainen.

Mielialaongelmat eivät vaikuta olevan luovuuden syy, vaan pikemminkin luovan elämäntavan vaatimusten seuraus. Luoviin ammatteihin kun liittyy usein taloudellista epävarmuutta, minkä lisäksi elämänrytmi voi olla erityisen epäsäännöllinen vaikkapa muusikon työhön liittyvän keikkailun vuoksi. On haitallista, jos mielialaongelmat luovilla aloilla nähdään jonkinlaisena välttämättömänä normaalina. Ne kun voivat pahimmillaan jopa tuhota luovuuden.

Meditointi voi siivittää luovan ajattelun tielle.

Divergentti ajattelu tarkoittaa sellaista ajattelua, jonka aikana muodostuu uusia ideoita – syntyy yhteyksiä sellaisten asioiden välille, joiden välillä niitä ei aikaisemmin ollut, ja monipuolisesti erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja.

Divergentin ajattelun vastakohta on konvergentti ajattelu, jonka avulla etsitään ratkaisua tiettyyn, tarkasti määriteltyyn ongelmaan, johon on olemassa oikea ja väärä vastaus.

Erilaisiin ongelmiin luonnollisesti tarvitaan eri ajattelun malleja, joten kumpikaan tapa ei varsinaisesti ole toista parempi. Luovuus kuitenkin yhdistetään usein nimenomaan divergenttiin ajatteluun.

Meditaation harrastamisen on huomattu lisäävän divergenttiä ajattelua. Näin on kuitenkin vain silloin, kun harjoitaan niin sanottua tarkkailumeditaatiota. Tarkkailumediaatiossa huomiota ei pyritä kohdistamaan mihinkään tiettyyn kohteeseen, vaan koko kokemusten virtaan.

Jotkut taiteentekijät, kuten kirjoittamisoppaistaan tunnetuksi tullut Natalie Goldberg, puhuvat avoimesti meditoinnin harjoittamisestaan ja sen yhteydestä luovaan ajatteluunsa.

Luulen kuitenkin, että useimmat luovan työn tekijät harjaantuvat tekemään arjessaan samaa kuin tarkkailumeditaation harjoittajat. Jotta uusia yhteyksiä asioiden välille voisi ylipäänsä muodostua, täytyy olla, mitä yhdistellä. Sen takia luovuus vaatii jatkuvaa aistien pitämistä avoinna ja havaintojen tekemistä.

Nykyään minua auttaa inspiraation tavoittamisessa eniten satunnaisten arkihavaintojen kirjaaminen ylös heti kun ne pälkähtävät mieleen. Kirjoitan muistiin kaikkea mahdollista aina uutisotsikoista raitiovaunussa sivukorvalla kuulemiini mielenkiintoisiin keskusteluihin. Kun tällaisia havaintoja kertyy tarpeeksi, jossain vaiheessa niiden välille kehittyy jokin kytkös, jonka pohjalta puolestaan saattaa syntyä esimerkiksi runo.

Muuttaako kokemus luovuutta?

Kokeneet ja aloittelevat luovan työn tekijät näyttävät prosessoivan uusia ideoita ja pääsevän luovuuteen käsiksi jossain määrin eri tavoin.

Tutkimuksessaan Erhard kollegoineen esimerkiksi vertaili kokeneita ja aloittelevia luovia kirjoittajia antamalla heille tehtäväksi lukea lyhyt tarina ja sitten pohtia, kuinka he itse jatkaisivat sitä. Pohtimiseen heillä oli aikaa kaksi minuuttia, ja tänä aikana heidän aivojaan kuvattiin. Lopuksi he kirjoittivat tarinalle jatkoa.

Tutkijoiden ensimmäinen (ei niin yllättävä) havainto oli, että kokeneet kirjoittajat olivat paljon luovempia, mitä tuli heidän keksimiinsä tarinan lopetuksiin. He huomasivat myös, että kokeneiden ja aloittelevien kirjoittajien aivot aktivoituivat eri tavoin heidän ideoidessaan. Kokeneilla kirjoittajilla aktivoituivat voimakkaammin muun muassa puheen tuottamiseen ja tunnekieleen liittyvät alueet.

Aivan kuin kaikki oppiminen ja harjoitus, kirjoittamiskokemus siis muokkaa aivoja. Tämä mahdollistaa sen, että joistakin luovaan ajatteluun liittyvistä prosesseista tulee ajan myötä automaattisia. Syntyy siis ikään kuin oikopolkuja, jotka siivittävät luovaan ajatteluun.

Eräässä toisessa tutkimuksessa kokeiltiin, miten luovuuteen kehottaminen vaikuttaa jazz-pianistien harjoitteluun. Mielenkiintoista kyllä, käsky olla luova näytti auttavan kokemattomia muusikoita, mutta ei kokeneempia.

Aloitteleva taiteilija voi hyötyä siitä, jos häntä ohjataan olemaan tietoisemmin luova ja rohkaistaan ajattelemaan uusista näkökulmista. Kokeneempi taiteen tekijä taas ei tällaisista neuvoista enää samalla tavalla hyödy.

Niin minä kuin moni muukin kirjoittaja on aloittanut uransa luovan kirjoittamisen kursseilta, joista myöhemmin siirrytään tavoitteellisempaan kirjoittamiseen. Epäilemättä myös muilla luovilla aloilla on alussa tarpeen saada rohkaisua nimenomaan siihen, että uskaltaa olla luova ja kokeilla rohkeasti uutta. Kun omaan tekemiseen alkaa luottaa enemmän, ei tälle välttämättä ole enää samanlaista tarvetta, ja myös mahdolliset luovuuden tavoittamisen pulmat piilevät jossakin muualla.

Inspiraation odottelusta ajattelun kokonaisvaltaiseen hyödyntämiseen

Kirjassaan ’Tulevaisuuden lukujärjestys’ ammattipuhuja ja startup-yrittäjä Perttu Pölönen arvioi, että tulevaisuudessa kaikki työpaikkamme tulisivat olemaan sellaisia, joissa tarvitaan luovaa ajattelua. Pölösen mielestä tällaiset työt eivät nimittäin ole helposti korvattavissa roboteilla tai tekoälyllä.

Vaikka Joseph Mitchellia usein pidetään esimerkkitapauksena writer’s blockista, hän ei koskaan lakannut kirjoittamasta. Hän ei vain yksinkertaisesti julkaissut mitään. Johtuiko se siitä, ettei hän pystynyt enää kirjoittamaan kelvollista tekstiä? Vai siitä, että hän suhtautui omaan tekstiinsä liioitellun itsekriittisesti, ehkä sairastamansa masennuksen vuoksi? Oli syy mikä hyvänsä, Mitchell oli lopun elämäänsä työkyvytön, vaikka työpaikalleen tunnollisesti menikin.

Jos Pölösen visio toteutuu, tulee tulevaisuudessa varmasti vielä tärkeämmäksi miettiä, miten luovuutta voi kehittää. Ja kuinka kuntouttaa sellaisen ihmisen työkykyä, joka on kadottanut luovuutensa.

Toki psykologit ovat tutkineet luovuutta ja pitkään.

On kehitetty esimerkiksi erilaisia tutkimusmenetelmiä, joilla luovaa ajattelua voi mitata – usein sillä perusteella, miten paljon luovia ratkaisuita johonkin ongelmaan pystytään tuottamaan määrällisesti. Viime aikoina on myös kuvattu luovien ihmisten aivoja ja pohdittu, miten luovuus on yhteydessä erilaisiin aivoverkkoihin ja ajattelun tiloihin.

Ehkä mystifioimme luovuutta niin helposti siksi, että havaintokokemuksemme perusteella se tosiaan tuntuu olevan oman hallintamme ulottumattomissa. Siinä missä tuttuja ongelmia ratkotaan automatisoituneiden kaavojen ja sisäisten mallian avulla, uusien ideoiden syntymisessä on käytännössä aina kyse odottamattomien yhteyksien muodostumisesta.

Tässä ei sinänsä ole mitään maagista, mutta se voi tuntua siltä. Voimme helpottaa aivojemme siirtymistä tilaan, joka mahdollistaa uusien ideoiden syntymisen – mutta emme pakottaa sitä.

Olen oppinut, että luovuus vaatii rohkeutta ja rutinoitumista luovaan työhön, mutta myös kärsivällisyyttä niinä hetkinä, kun ideoita joutuu odottamaan. Tämä voi olla tuskallista, etenkin kaltaiselleni tylsistymiseen taipuvaiselle häseltäjälle. Odottaessa ajatuksen iskeytymistä toiseen ja kipinän syntymistä ei silti tarvitse vain pyöritellä peukaloita. Sillä välin voi edistää muitakin tehtäviä: kirjoittaa apurahasuunnitelmia, oikolukea, tehdä taustatyötä. Nämä puolestaan mahdollistavat koko luovan työn tekemisen.

Oletko koskaan kadottanut luovuuttasi? Mikä auttoi löytämään sen uudelleen?

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s