Suhteeni kalenterin käyttöön oli elämäni ensimmäiset noin 20 vuotta melkoisen huikentelevainen. Olen kyllä omistanut kalentereita melkein koko pienen ikäni – ensimmäinen niistä tuli Hevoshullu-lehden tilauksen mukana alakoulussa.

Myöhemminkin valitsin kalenterini lähinnä kivan kannen ja niiden sisältämien hassunhauskojen testien perusteella. En siksi, että olisin kirjoittanut niihin koskaan mitään sen kummempaa kuin oman nimeni kansilehdelle.

Miten opin käyttämään kalenteria?

Ensimmäisen kerran holtiton kalenterittomuuteni johti ongelmiin yliopistossa. Pääaineen ja monien sivuaineiden luentojen ja deadlinejen pitäminen mielessä oli jo sinänsä melkoista tasapainoilua.

Kerran sitten astelin yhteen pienryhmätapaamiseen kaksi tuntia myöhässä – ja täysin tietämättömänä siitä, että päänsisäinen kalenteri oli pettänyt minut, ennen kuin näin muiden ilmeet. Tajusin, että jotain on pakko tehdä, koska pää ei selvästikään ollut luotettava paikka kantaa kaikkia niitä asioita, jotka sinne olin viime kuukausina ladonnut.

Ostin kalenterin – siis sellaisen järkevän kalenterin, en romaanin paksuista möhkälettä, johon en raaskinut koskaan kirjoittaa mitään. Seuraava askel oli sitten opetella käyttämään sitä. Tämä ei ollut alussa ihan helppoa, sillä jotta kalenterista oikeasti on apua, 1) sen pitäisi kulkea aina mukana ja 2) sinne pitäisi myös muistaa kirjoittaa kaikki menonsa.

Vuosien mittaa minulle on kehittynyt melko valikoiva maku kalenterieni suhteen. Suosin a5-kokoisia kalentereita, joissa ei ole kierresidontaa. Kierresidottujen kalentereiden sivujen kun olen havainnut irtoavan muita helpommin, eikä ole kiva huomata hukanneensa elämästään kokonaista viikkoa. Pientä kalenteria taas on helppo kuljettaa mukana laukussa, mutta liian pieneen en saa kirjoitettua kaikkia menojani.

Paras kalenteri omaan käyttööni on sellainen, jossa on vasemmalla sivulla viikkonäkymä ja oikealla tyhjää tilaa muistiinpanojen tekemiseen. Tälle sivulle raapustan esimerkiksi to-do -listoja projekteista, jotka pitäisi viikon aikana hoitaa pois alta. Nykyään tosin teen listoja enemmän puhelimella.

Pelkkä sähköinen kalenteri ei minulle riitä, vaikka jotkut työasiat merkkaankin vain siihen.

Miten kalenteri voi auttaa jakamaan energiaa elämän eri osa-alueille?

Minna Huotilaisen ja Mona Moision kirjasta ”Keskittymiskyvyn elvytysopas” olen ominut omaan käyttööni idean, jossa vuorokausi jaetaan aina neljään eri elämänalueille omistettuunn jaksoon.

Muokkasin tosin ideaa heti alkuun niin, että jaoin pikemminkin valveillaolotuntini kuin koko vuorokauden. Työpäivänä se tarkoittaa yleensä kahta työjaksoa (joiden välissä on lounas), kodille ja perheelle omistettua jaksoa sekä yhtä jaksoa, joka on varattu kaikelle palauttavalle ja rentouttavalle.

Neljään jaksoon jaettu päivä saattaa näyttää esimerkiksi tältä:

Jaksojen ei tarvitse olla joka päivä samanlaiset. Joskus minulla esimerkiksi on töitä alkuillasta, kun taas puolisoni käy kaupassa ja tekee kotityöt. Silloin rentoutusjaksoni saattaakin olla aamulla ja illalla teen vaikkapa jotain harrastuksiin liittyvää.

Päivien jaksottaminen on auttanut muun muassa siihen joskus aiemmin potemaani harmistukseen, että töiden jälkeen aikaa ei mukamas riitä muuhun kuin kodinhoitoon. Se on auttanut minua varaamaan tarpeeksi aikaa myös mukaville ja rentouttaville asioille.

Aina päivien jakaminen neljään siistiin lohkoon ei tietenkään onnistu, etenkin jos on tällainen monesta asiasta kiinnostunut sählä. Teen tällä hetkellä töitä kolmelle eri työnantajalle, minkä lisäksi kirjoitan ja olen säännöllisen epäsäännöllisesti mukana erään osuuskuntakustantamon toiminnassa. Minulla ei ole aikaavieviä harrastuksia, mutta innostun kyllä vähän väliä opiskelemaan jotain uutta esimerkiksi MOOC-kursseilla tai avoimen yliopiston kautta. Tungepa nämä kaikki nyt johonkin nelikenttään!

Vähän aikaa sitten luin Brad Stulbergin ja Steve Magnessin kirjan ”Peak Performance”. Yhdessä kohtaa kirjaa kirjoittajat haastattelevat muuatta Bob Kocheria, joka paitsi lääkäri niin myös menestynyt pääomasijoittaja – siis suunnilleen kaikkea, mitä minä en. Yhtä seikkaa hänen elämässään huomasin silti ihailevani enemmän kuin hänen cv:tään.

Bob Kocher pyrkii olemaan kaikessa tekemässään täysin läsnä. Hän ei (ainakin väittää, ettei) räplää puhelinta silloin, kun viettää aikaa perheensä kanssa, eikä kahlaa sähköposteja silloin, kun pitäisi kirjoittaa raporttia. Tässä hän kuulemma onnistuu siksi, että suunnittelee tavoitteen jokaiselle vuorokauden tunnille. Jokaiselle.

Monesta asiasta kiinnostuminen on eri asia kuin niiden kaikkien tekeminen samaan aikaan.

Sanotaan heti, ennen kuin menee haihatteluksi: minusta ei olisi moiseen kurinalaisuuteen.Olen ihan liikaa omien ailahtelevien innostusteni vietävissä, jotta pystyisin noudattamaan elämässäni tiukkaa Phileas Fogg:maista tuntiaikataulua. Jokin Kocherin ajatuksessa jäi silti kutkuttamaan minua niin paljon, että olen viime päivinä huomannut sen toistuvasti palaavan mieleeni.

Pitkään ajattelin, että ’kaikesta kiinnostuminen’ on kohdallani jotenkin huono ominaisuus, suorastaan heikkous. En tuntenut olevani tarpeeksi omistautunut, kun en halunnut keskittyä elämässä vain yhteen tavoitteeseen tai valita yhtä ammattia kaikkien kiinnostavien mahdollisuuksien joukosta.

Sittemmin olen alkanut ymmärtää, ettei ongelma ole kiinnostus moneen asiaan sinänsä. Ongelma on se, miten huomiotaan jakaa niiden välille: yrittääkö sählätä kaikkea sekaisin vai edistää yhtä asiaa vuorollaan ja sille täyden energiansa antaen.

Mitä tiede oikein sanoo asiasta? Multitaskingin eli monen asian samanaikaisen tekemisen haitat ovat ainakin selkeästi tiedossa. Multitaskaaja ei saa mitään edistettyä tehokkaammin saati nopeammin, vaikka saattaa itse kokea asian olevan sillä tavalla. Lisäksi jatkuvat keskeytykset kuormittavat aivoja. (Lue myös: Voiko aivoja käyttää kuntosalilla?)

Tiedän mainiosti, minkälaista hallaa multitasking tekee aivoilleni. Silti aivan liian usein yritän nyhrätä useamman minua kiinnostavan asian parissa samaan aikaan sen sijaan, että tekisin yhtä keskittyneesti kerrallaan – edes sen yhden tunnin, ennen kuin siirryn seuraavan pariin. Tässä suhteessa minulla olisikin vielä paljon opittavaa Kocherilta.

Minimalismilla maksimalismiin?

Hyvä uutinen kaikille meille kaikesta kiinnostuneille on, ettei intohimon kohteitaan tarvitse rajata vain yhteen. Intohimon suuntaaminen kahteen asiaan näyttää olevan jopa hyödyllisempää kuin se, että kiinnostuksen kohteita on vain yksi.

Harrastukseen panostaminen saattaa esimerkiksi lisätä työhön liittyvää itseluottamusta – mutta vain, jos harrastus ja työ ovat tarpeeksi erilaiset. Yhteiskunnallinen aktiivisuus taas näyttäisi vaikuttavat myönteisesti psyykkiseen hyvinvointiin.

Eräässä tuottavuussovellusten käyttöä tarkastelleessa tutkimuksessa taas havaittiin, että kiireiset ihmiset ovat muita motivoituneempia ja saavat todennäköisesti hoidettua myös sellaiset tehtävät, joiden deadlinea ovat joutuneet aiemmin siirtämään.

Kiireisyys itsessään ei siis ole haitallista. Ongelmia sen sijaan on luvassa, jos stressiin suhtautuu vain kielteisenä ja välteltävänä asiana, ja jos siitä ei ehdi palautua riittävästi.

Myöhemmin kirjassa Stulberg ja Magness haastattelevat muitakin renessanssi-ihmisiä, joilla on jatkuvasti monta rautaa tulessa, mutta ei jaksamisensa kustannuksella. He ovat tunnustaneet itselleen tosiasian, että jos haluaa saada ajan riittämään itselleen tärkeisiin asioihin ja samalla pysyä terveenä, jostain muusta on pakko rajata. Jos ei ole varma, mistä, voi kokeilla vaikkapa seuraavaa ajatusleikkiä:

Kuvittele, että saisit vuorokauteen yhden ylimääräisen tunnin. Mihin et missään nimessä käyttäisi sitä juuri tässä elämäntilanteessa?

Kirjoittajat kutsuvat kaikkien näiden ihmisten noudattamaa periaatetta konmarityylisellä nimellä ”minimalismilla maksimalismiin”. Taidan teipata nuo sanat seuraavan kalenterini kanteen.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s