Stressaantuneena pätkii muisti, väsyneenä on vaikea keskittyä. Tuttuja tilanteita varmasti monelle muullekin, kun työpäivä näytön edessä on päässyt venähtämään liian pitkäksi, ja lounaaksi olen syönyt korkeintaan muoviin käärityn sämpylänkikkareen – toisella kädellä näppäimistöä naputellen.

Vasta jälkeenpäin lähetettyä sähköpostiviestiä silmäillessäni huomaan, että toivottanut maanantaina hyvää viikonloppua.

Arkielämässä tulee näinä päivinä usein tokaistua, että **** kun aivot jumittavat. Siis heti, kun on pyyhkinyt sämpylän täytteet sylistään. Mutta pitääkö aivotyöläisen vain tyytyä siihen, että työkalullamme on rajansa? On houkutteleva ajatus, että tuon työvälineen voisikin teroittaa sellaiseen huippuvireeseen, ettei näitä jummijammipäivä tulisi lainkaan…

Viime aikoina markkinoille onkin ilmestynyt hyllykaupalla kirjoja aivojen hyvinvoinnista. Puhelimeni sovelluskauppa pursuaa pelejä ja sovelluksia, joiden kehutaan olevan toinen toistaan parempaa jumppaa aivoilleni.

Mutta voiko aivoja oikeasti treenata pelaamalla? Entä tekemällä sudokuja, pelaamalla shakkia tai kuuntelemalla klassista musiikkia? Miten omat valintamme vaikuttavat aivojen hyvinvointiin?

Yhden varpaan treenaaminen ei kehitä koko jalkaa…

Vastaavasti myöskään yhden, kapean taidon treenaaminen ei kehitä aivoissa muuta kuin kyseisestä taidosta vastaavaa aluetta. Jos siis haluat oppia pelaamaan shakkia, shakin pelaamisesta on hyötyä, ja ajan mittaa pelaamiseen liittyvät aivoalueet luultavasti vahvistuvat. Sama pätee myös klassiseen musiikkiin ja älypeleihin.

Tutkimuksissa ei kuitenkaan ole löydetty todisteita sille, että tällaiset yksittäisen taidon treenaamisen vaikutukset aivoissa ulottuisivat muille aivoalueille, saati kehittäisivät laajemmin muita taitoja. Shakista, sudokuista tai klassisesta musiikista ei siis ole haittaa, ja voi olla paljonkin hyötyä, jos haluat kehittyä juuri näissä lajeissa. Mutta ei pidä odottaa, että muisti tai älykkyys niiden myötä kohenisivat, sillä näin ei ainakaan nykytutkimuksen valossa ole.

Kaupallisten älypelien luvataan tuottavan yhtä hyvää ja toista kaunista aivoille ja niiden hyvinvoinnille. Tosiasiassa näille lupauksille ei ole tavallisesti mitään näyttöä, ja joskus pelit voivat vaikuttaa jopa päinvastoin kuin lupaavat.

Stressi ja levon puute vaikuttavat aivojen toimintaan

Postauksen alussa kuvaamani esimerkit – muistin pätkiminen stressin alla ja keskittymiskyvyttömyys väsyneenä – ovat tyypillisiä tilanteissa, joissa koettu kuormitus on ainakin herkellisesti liian suurta resursseihin nähden.

Liiallinen stressi vaikeuttaa erityisesti tiedon palauttamista pitkäkestoisesta muistista. Kokeessa huolella opetellut asiat tuntuvat haihtuvan kuin savuna ilmaan. Kuukausipalaverissa taas unohtuu, mitä viime kerralla sovittiin. Työhaastatteluun menin kerran iltapäiväaikaan sellaisessa aivopöhnässä, että unohdin oman graduohjaajani nimen. Kyllä nolotti!

Varsinkin opiskelijoilla ja tietotyötä tekevillä muistin pätkiminen onkin usein eräs keskeisimmistä liiallisen stressin varoitusmerkeistä. Silloin ei ole tarpeen jumpata aivoja vaan pyrkiä vaikuttamaan stressin lähteisiin ja vähentämään kuormitusta.

Väsymys ja unen puute puolestaan näkyvät ensimmäisenä valppaudessa ja luovassa ongelmanratkaisussa. Virheiden ja suoranaisten tapaturmien riski lisääntyy väsyneenä, minkä lisäksi ihminen usein toimii ennemmin totuttujen rutiinien mukaan kuin kykenee tarkastelemaan ongelmia uusista näkökulmista. Lisäksi unen puute vaikuttaa oppimiseen, sillä uusien tietojen ja taitojen tiedetään ’lujittuvan’ aivoissa juuri yöunen aikana, samalla kun turhaa kuonaa puhdistuu pois.

Väsyneenä on siis syytä välttää sellaisia työtehtäviä, joissa virheillä voi olla kohtalokkaita seurauksia. Uniongelmiin kannattaa hakea apua ajoissa, eikä jäädä yksin käsikaupan melatoniinipaketin kanssa.

Aivot nauttivat siitä, mistä muukin keho ja mieli

Aivojen hyvinvoinnista voi siis pitää huolta vähentämällä liikaa stressiä ja lepäämällä tarpeeksi. Ylipäänsä aivojen toimintaa ja terveyttä edistävät pitkälti samat asiat kuin kehon ja mielen hyvinvointia muutenkin. Liikunta, terveellinen ravinto ja päihteiden käytön vähentäminen ovat kaikki hyväksi aivoille.

Plääh, taas sama virsi! Aivokuntosalilla treenaaminen kuulostaa paljon hohdokkaammalta kuin vanhanaikainen hyvistä yöunista huolehtiminen… Mutta niin vain olen joutunut itsekin hyväksymään, ettei aivoterveyteen ole vippaskonsteja.

Turhaa aivokuormaa on tietysti syytä välttää, ja esimerkiksi työtehtävät kannattaa kirjoittaa mieluummin kalenteriin kuin yrittää pitää kaikki omassa, rajallisessa työmuistissa. Myös työn jatkuva keskeyttely on aivoille rasite. Tauotus toki kannattaa, mutta harkitusti ja sellaisia asioita tehden, jotka oikeasti auttavat aivoja jaksamaan ja palautumaan.

Sen sijaan aivoille siinä missä muullekin ruumiille tekee hyvää riittävä ja monipuolinen rasitus. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tietotyön tekijä harrastaa vapaa-ajalla tanssia ja koiran kanssa metsässä ulkoilua. Työkseen paljon luonnossa ulkoileva ja liikkuva eräopas taas vaikkapa avoimen yliopiston iltaopintoja.

Minulle parasta aivojumppaa ovat syksyinen liikkuminen lähimetsässä ja kaunokirjojen lukeminen. Ulkoistan myös kaikki muistettavat asiat kalenteriin, pyrin nykyään pitämään riittävästi taukoja työpäivien aikana ja jos minulla on edessä työhaastattelu tai tärkeä palaveri, en enää sovi sitä päivän viimeiseksi.

Entä mikä on parasta aivotreeniä sinulle?

Tietoa aivojen terveydestä on koottu Aivoliiton sivuille. Aivojensa tämänhetkistä kuntoa taas voi arvioida Ylen puolitosikkomaisella testillä.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s