Tänään se taas iski, vanha tuttu viholliseni. Prokrastinaatio.

Se saapui ihan yllättäen mutta hirveällä mölinällä: ”ÄLÄLÄLÄLÄ VAAN AVAA SITÄ TIEDOSTOA, JOSSA ON SEURAAVAN KIRJASI KÄSIKIRJOITUS!!! TARKEMMIN SANOTTUNA ÄLÄ MENE LÄHELLEKÄÄN SITÄ SEMMOISTA, SE VOI VAIKKA RÄJÄHTÄÄ NÄPEILLE. HEI TV:STÄ ON EILEN NÄKYNYT UUSIN JAKSO SUOMEN PARASTA KOTILEIPURIA, NIIN ETTÄ MITÄ JOS VAIKKA KATSOISIT SEN MUN KANSSA. EIKÖ KUULOSTA HYVÄLTÄ PLANILTA?”

Tunnetko tyypin?

Nuorempana kahdehdin ihmisiä, joilla oli minua ’parempi itsekuri’ tai jotka olivat minua ’ahkerampia’. Itse jätin kaiken aina viime tinkaan, mistä toistuvasti myös soimasin itseäni. Nykyään sen sijaan tiedän, ettei prokrastinaatiomonsteri vieraile laiskojen ja saamattomien ihmisten luona. Laiskaa ei yksinkertaisesti kiinnosta jonkin asian tekeminen, joten hän voi rauhassa nostaa jalat pöydälle asian harmittamatta sen kummemmin.

Prokrastinoija taas haluaa ihan oikeasti saada jotain aikaan, mutta prokrastinaatio estää sen tai ainakin pitkittää asioita – mikä luonnollisesti harmittaa.

Prokrastinaatiolla on toki tekemistä joidenkin luonteenpiirteideni kanssa. Olen esimerkiksi melkoisen tylsistymisherkkä ja vaihtelunhaluinen. Ennen kaikkea prokrastinaation älämölö on kuitenkin peräisin aivojemme syvistä osista, joita joskus kutsutaan myös liskoaivoiksi.

Näiden aivoalueiden tehtävä on muun muassa huolehtia siitä, että pysymme hyvissä ruumiin ja sielun voimissa. Ne varoittavat, jos olemme vaarassa satuttaa itsemme, ja yrittävät houkutella pois päin mahdollisista vaaran lähteistä.

Ne saattavat kuitenkin myös laukaista vääriä hälytyksiä. Esimerkiksi silloin, kun pitäisi avata tuo hirveän kauhea ja vaarallinen käsikirjoitustiedosto.

Kirjoitin pari vuotta sitten Psykologiaa-blogiin tämän bloggauksen prokrastinaatiosta eli vitkuttelusta, sen syistä ja seurauksista. Myös tuon bloggauksen lähteistä löytyy hyviä vinkkejä lisälukemiseksi.

Tässä postauksessa keskityn kuitenkin niihin konkreettisiin keinoihin, joilla vitkuttelusta voi päästä eroon.

1. Muista, ettet ole ainoa

Prokrastinaatio on todella yleinen ongelma. Laajan katsauksen perusteella siitä kärsii 10 – 20 % kaikista aikuisista. Vitkuttelu on vielä tätäkin yleisempää, kun tarkastellaan vain opiskelijoita. Ympärilläsi on siis taatusti muitakin ihmisiä, jotka painivat samanlaisten ongelmien parissa. Et ole laiska tai epäonnistuja.

2. Ole itsellesi myötätuntoinen

Se, mikä on tapahtunut, on jo tapahtunut. Jälkiviisaus ja itsesyytöksissä rypeminen eivät vie asioita eteenpäin. Menneiden anteeksi antaminen ja myötätunto itseä kohtaa sen sijaan vievät.

3. Selvitä, mitä sinun täytyy tehdä

Ennen aloittamista on tärkeää selvittää, mihin oikeastaan ollaan pyrkimässä. Lue ohjeet ja tehtävänannot. Pohdi myös, onko jotakin, mitä et tiedä tai ymmärrä, tai puuttuuko sinulta sellaisia välineitä tai taitoja, joita tehtävän loppuun saattaminen edellyttää. Pyydä tarvittaessa apua joltakulta asiaan paremmin perehtyneeltä, kuten kollegalta tai opettajalta.

4. Pura kokonaisuus pienempiin osiin

Aloittamisen kynnystä voi olennaisesti madaltaa purkamalla laajat tehtävät mahdollisimman pieniin osiin. Tämä on hyvä tehdä kirjallisesti. Kuormittavat asiat saa samalla pois työmuistia kuormittamasta, ja omaa energiaamme säästyy olennaisempien asioiden miettimiseen.

Gradun kirjoittamisen ensimmäinen osa voisi olla vaikkapa tekstinkäsittelyohjelman avaaminen. Jos sinun taas pitää soittaa jokin hankalalta tuntuva puhelu, aloita vaikka etsimällä numero ja tallettamalla se puhelimesi muistiin. Seuraava askel voi olla esimerkiksi kirjoittaa parilla ranskalaisella viivalla ylös, mitä puhelussa pitää ainakin muistaa sanoa.

Tehtävien pilkkomisessa moni kokenut hyötyvänsä myös Pomodoro-tekniikasta, jossa työskennellään lyhyinä pyrähdyksinä ja pidetään runsaasti taukoja. Tekniikasta voi olla apua etenkin aloittamiskynnyksen madaltamisessa: ei tarvitse ajatella, että pitää opiskella 5 tuntia. Alkuun riittää, kun tekee yhden 25-45 minuutin Pomodoron. Menetelmä voi olla hyödyksi myös silloin, jos pitää saada paljon pieniä mutta vähän kurjalta tuntuvia hommia pois alta.

5. Tunnista omat selityksesi ja tapasi vältellä

Prokrastinaatio on kuin mikä tahansa huono tapa – siitä on mahdollista opetella pois. Oppiminen kuitenkin edellyttää, että ensin tunnistaa omat tapansa vältellä aloittamista ja keksiä syitä, joiden varjolla tehtäviä lykkää pidemmälle tulevaisuuteen. Kun tuntee selityksensä, on helpompaa välttää niiden seireeninlaulu. Prokrastinaation voittaakseen on siis oltava itselleen rehellinen (mikä ei aina ole kivaa).

Minulle tyypillinen selitys on ’olen liian väsynyt’ tai ’ei huvita’. Tyypillisimmät tapani vältellä taas ovat ruuanlaittoaiheisten tositv-ohjelmien tuijotteleminen ja kodin viimeistenkin nurkkien jynssääminen putipuhtaiksi.

Kun huomaa keksivänsä selityksiä, voi oman ajatuskulun myös pyrkiä hetkeksi pysäyttämään. Hetkinen – selittelenkö nyt itselleni, jotta minun ei tarvitsisi sietää aloittamiseen liittyvää hetkellistä kurjaa oloa? Mitä jos kuitenkin aloittaisin? Riittää, jos luen yhden luvun tai kirjoitan vaikka 15 minuuttia. Se tuskin väsyttää minua yhtään enempää kuin tv:n katsominen, ja sen jälkeen voin ottaa vaikka tirsat.

6. Rakenna rutiineja

Rutiinit ovat hyödyllisiä aivoille, koska ne auttavat ennakoimaan tapahtumia ja valmistautumaan tuleviin tehtäviin jo edellisten aikana.

Ajatus rutiineista saattaa kuulostaa joistakin ihmisistä pitkästyttävältä, jopa vastenmieliseltä. Kuten kerroin, olen itsekin herkästi tylsistyvä ja varsinkin nuorempana ajattelin, että rutiinit eivät sovi minun kaltaiselleni ihmiselle. Näin aikuisena kokemus on kuitenkin osoittanut, että tietyistä rutiineista kiinni pitäminen auttaa minua jaksamaan paremmin – ja saamaan aikaan enemmän tavoitteitteni eteen. Rutiineista on myös mukavampaa tehdä irtiottoja, kun tuntee hoitaneensa tärkeimmät työt pois alta.

Aikaansaamisen kannalta on hyödyllistä, jos tehtäviä edistää päivittäin suunnilleen samaan kellonaikaan ja samassa paikassa, mutta kaikille siihen ei sovi kirjaston hiljaisen työn sali. Toiselle parempi paikka voi olla vaikka kahvilan terassi tai co-working -tila. Kirjailija Stephen Kingin sanoin, inspiraatio kyllä saapuu ennen pitkää, kun tietää, mistä sinut on mahdollista tavoittaa. Älä kuitenkaan jää odottamaan sitä, vaan hoida hanttihommia pois silläkin aikaa, kun inspiraatio liihottelee omilla teillään. (Lue myös: Psykologisesta tutkimuksesta valoa luovuuden etsimiseen.)

7. Pohdi, miksi tämä on sinulle tärkeää

Joskus vitkuttelun syynä voi olla, ettemme oikein itsekään tiedä, mitä merkitystä tehtävän tekemisellä on. Jos sinusta tuntuu tältä, mieti, onko tehtävän loppuun saattamisella kuitenkin jotain väliä isommassa mittakaavassa.

Jos tavoitteenasi on esimerkiksi valmistua sinua kiinnostavaan työhön, myös itsellesi vähemmän innostavien kurssien käyminen on askel kohti tätä laajempaa tavoitetta. Joskus vasta työelämässä selviää, missä näitä taitoja mahdollista soveltaa. Vastaavasti joidenkin työhön liittyvien ikävien rutiinien hoitaminen voi olla edellytys sille, että niitä mukavampia pääsee välillä tekemään.

Lue myös: Hyvän tavoitteen anatomia.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s