Hyvän tavoitteen anatomia

Minulla oli unelma. Olin haaveillut pitkään siitä, että kotoamme löytyisi erillinen työhuone, jossa voisin kirjoittaa ja tehdä töitä. Vuosi sitten tämä haave vihdoinkin toteutui. Tavoitteeni oli, että kirjoittaisin jatkossa huomattavasti enemmän ja säännöllisemmin. Haaveilin aikaisista aamuherätyksistä, jolloin istahtaisin koneen ääreen villasukat jalassa, ja ikkunasta näkyisi inspiroiva talvimaisema, joka siivittäisi minut sanojen matkaan…

Vaan miten kävikään. Kirjoittamiseni ei ole lisääntynyt yhtään aikaisemmasta! Nyt vuotta myöhemmin avaan läppärin edelleen milloin missäkin kotimme huoneessa: tätä kirjoitan parhaillaan sängyssä. (Tiedän, ei pitäisi.)

Kun jokin unelmakupla poksahtaa, se ei tietenkään tunnu kivalta. Tavoitteita on kuitenkin monenlaisia: niitä, joiden onnistumistodennäköisyys on suuri, ja niitä, jotka on jo etukäteen tuomittu epäonnistumaan. Jälkiviisaana tarkastellen oma kirjoitusunelmani oli selvästi jälkimmäistä sorttia.

Onhan kirjoittaminen minulle tärkeää, sitä en kiellä. Olin haaveillut omasta työhuoneesta pitkään, ja kieltämättä muita töitä tehdessä siitä onkin ollut paljon hyötyä. On paljon ammattimaisempaa pitää videopalaveria työhuoneessa kuin keittiössä.

Se, että tavoite on merkityksellinen, on hyvä alku – mutta ei kuitenkaan yksin riitä takaamaan tavoitteen saavuttamista. Tästä viestivät muun muassa ne tuhannet ja taas tuhannet uudenvuodenlupaukset, jotka jäävät joka vuosi toteutumatta. Ilmiö on havaittu myös psykologisissa tutkimuksissa. Esimerkiksi Webb & Sheeranin vuonna 2006 julkaistun tutkimuksen mukaan aikomus on huono toiminnan muutoksen ennustaja.

Jos aikomus ei riitä, niin mikä sitten?

Toimivasti muotoilluilla tavoitteilla on muutamia tunnistavia ominaisuuksia.

Ensinnäkin ne ovat tarkkarajaisia.

Vastakohta tarkkarajaiselle on epämääräinen. Esimerkiksi ’haluan elää terveellisemmin’ on tyypillinen epämääräinen uudenvuodenlupaus, jota ei koskaan toteuteta. ’Aion syödä enemmän kasviksia’ on jo hieman parempi, mutta edelleen siinä on hieman epämääräinen kaiku – miten paljon on enemmän? ’Aion syödä joka päivä puoli kiloa kasviksia’ sen sijaan on tarkkarajainen tavoite.

”Aion kirjoittaa enemmän uudessa ihanassa työhuoneessani” on kieltämättä niin epämääräinen tavoite kuin olla ja voi. En asettanut itselleni mitään tiettyä kellonaikaa, jolloin istuisin siellä kirjoittamassa – en edes sanamäärää, joka pitäisi saada kasaan. Tunnuin vain ihastuksissani kuvitelleen, että kyllä inspiraatio minut sinne työhuoneeseen johdattelee, kun sellainen nyt kerran on olemassa.

Toiseksi ne ovat mitattavia.

Mitattavuuden edellytys on, että tavoite on tarkkaan rajattu. Tällöin on mahdollista arvoida rehellisesti ja ilman selittelyitä, onko tavoitteessa todella edistytty vai onko se jäänyt vain aikomuksen asteelle.

Kolmanneksi, ne on mahdollista saavuttaa.

Sellaisia tavoitteita ei kannata asettaa, jotka lähtökohtaisestikin tietää täysin epärealistisiksi ja toteutuskelvottomiksi. Ennen tavoitteen asettamista on aina hyvä harjoittaa hieman itsetutkiskelua – miten kauan tavoitteen saavuttaminen voi todella viedä ja minkälaista suunnittelua ja pohjatyötä vaaditaan? Myös esteitä on syytä ennakoida ja miettiä etukäteen keinoja päästä niistä eteenpäin.

Tämänkin kohdan töpeksin työhuonehuumassani. Tavoite olisi ehkä voinut olla joiltain osin toteutuskelpoinen, jos olisin rajannut sen paremmin. Esteenä aikaisille heräämisille kuitenkin on jo ihan se tosiasia, että olen toivoton iltavirkku ja saan enemmän aikaan loppupäivästä kuin päivän alussa. Siksi toisekseen erillinen huone työntekoon ei suojele minua pahimmalta viholliseltani, prokrastinaatiolta. Työhuoneessa on ihan yhtä helppoa repsahtaa leivontaohjelmien tuijotteluun kuin missä tahansa muussa kodin huoneessa.

Neljänneksi, ne ovat meille tärkeitä.

Toimivat tavoitteet perustuvat omiin arvoihimme, sillä tällaisia tavoitteita olemme motivoituneempia ajamaan eteenpäin. Arvojen tunnistaminen on siis ensimmäinen askel matkalla kohti tavoitteita, jotka on mahdollista saavuttaa. Jos vaikka olet perheihminen, olet todennäköisesti valmiimpi priorisoimaan aikaasi perheen yhteiseen ajankäyttöön kuin pitkiin työpäiviin. Ihminen, joka ei arvosta terveyttä tai hyvää kuntoa kovin korkealle, ei luultavasti puolestaan aloita kuntosaliharjoittelua.

Ensisijaisesti kannattaa pohtia, miten omia arvoja voi työssä tai vapaa-ajalla toteuttaa, ja asettaa tavoitteet sen peruteella. Jos arvoja kohti ei kerta kaikkiaan pysty nykyisessä työssään, opiskelupaikassaan tai elämäntilanteessaan liikkumaan, voi vaihtoehtona olla myös uudelle alalle tai työpaikkaan hakeutuminen tai esimerkiksi muutto toiseen kaupunkiin.  

Kannattaa kuitenkin varoa, ettei sorru kuvittelemaan ympäristössämuutoksen jotenkin automaattisesti tekevän omien tavoitteiden saavuttamisesta helpompaa (niin kuin minulle kävi). Uusi tilanne tuo luultavasti mukanaan myös uusia haasteita. Selvitä ja arvioi huolella, mitä ne mahtavat olla: ja miten voit ylittää ne.

Viidenneksi, niille on asetettu aikaraja.

Määräajat voivat tuntua joskus pelottavilta, mutta ilman määräpäivää tavoitteen toteuttaminen todennäköisesti siirtyy hamaan ikuisuuteen. Määräpäivän asettaminen auttaa myös mittaamaan tavoitteissa etenemistä.

Määräaikojen noudattaminen on helpointa, kun ne tulevat ulkopuolelta. Valintakokeeseen on pakko valmistautua ennen koetta, opiskelu kokeen jälkeen ei auta. Työprojekti on pakko tehdä loppuun, kun sille on sovittu deadline asiakkaan kanssa.

Vapaa-aikaan, terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät muutokset ovat usein vaikeampia, koska joudumme itse toimimaan niissä projektijohtajina. Näilläkin tavoitteilla on kuitenkin oltava määräaika, muuten hihoja ei tule käärittyä koskaan (kokemusta löytyy). Määräajan voi laittaa kalenteriin, teipata työhuoneen seinään, kiinnittää post-it -lapulla tietokoneen kulmaan, kertoa puolisolle tai kaverille, tai jopa julistaa somessa, jos kehtaa.

Jos määräaikaan on kuukausia tai vuosia, kannattaa homma suosiolla purkaa pienempiin osiin ja asettaa itselleen myös lyhyen aikavälin välitavoitteita: tässä pisteessä haluan hommien olevan kahden viikon kuluttua. (Ja jos ne eivät siinä ole, ei kannata jäädä suremaan asiaa. Palaa sen sijaan kohtaan 3.)

Esimerkkejä tavoitteista, jotka eivät ole kovin toimivasti muotoiltuja:

  • ”Kirjoitan tällä viikolla gradua.”
  • ”Aion vähentää töissä säätämistä ja työskennellä tehokkaammin.” 
  • ”Käyn useammin lenkillä.”

Esimerkkejä toimivasti muotoilluista tavoitteista:

  • ”Kirjoitan tällä viikolla valmiiksi graduni johdanto-osion ensimmäisen version.”
  • ”Vähennän töissä puhelimella ja netissä surffailua ja lataan tätä varten ilmaisen Freedom-sovelluksen.”
  • ”Käyn lenkillä joka torstai klo 19.”  

Tästä opittua…

Unelmointi on ihanaa, mutta unelma ei sellaisenaan sovellu tavoitteeksi. Sen sain minäkin oppia taas vanhan tutun kantapääni kautta.

Ensi kerralla, kun asetan itselleni jonkin pitkän aikavälin tavoitteen, aionkin huolehtia siitä, että olen 1) kartoittanut esteet ensin 2) miettinyt, onko tavoite sellaisenaan realistinen, ja tarvittaessa muokannut sitä toteutuskelvollisempaan muotoon 3) asettanut riittävästi aikarajattuja välitavoitteita.

Minkä tavoitteen olet asettanut itsellesi viimeksi? Mikä auttaa sinua saavuttamaan sen?

Lisää vinkkejä toimivien tavoitteiden asettamiseen on koottu tähän Research Digest -sivuston artikkeliin.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s