Oletko koskaan ollut huonolla luennolla? Jos olet, pystyt varmaan samastumaan kokemukseen siitä, miten oma pää alkaa nuokkua, kun professori puhujapöntössä mutisee itsekseen hankalia ja vaihtaa välillä slidea diasetistä, joka on ulkoasusta päätellen suunniteltu joskus 90-luvun puolella. (Ehkä hän on jopa raahannut luentosaliin piirtoheittimen.) Kolmen tunnin jälkeen astelet ulos salista pöllähtäneenä: mistä äskeisessä oikein oli edes kyse?

Esimerkki on tietysti tahallaan kärjistetty. Harry Potter -kirjoissa tällaista opettajan irvikuvaa edustaa historian professori Binns, joka on niin juuttunut omaan tomuiseen opetustapaansa, ettei edes hoksaa olevansa kuollut.

Mutta vaikka yliopistossa tuli joskus käytyä myös edellä kuvatun kaltaisilla luennoilla, ne ovat onneksi harvinaisuus. Suurin osa luennoitsijoista on varmasti kiinnostuneita siitä, että opiskelijat oppivat luennolla, ja haluaa esittää asiansa ymmärrettävällä tavalla.

Luennot ovat kuitenkin melko haastava oppimisen muoto. Niihin liittyy valheellinen helppouden tunne: ei tarvitse kuin tulla paikalle. Videoluennot ovat sitäkin vaarallisempia! Minulta vei monta yritystä ja erehdystä, ennen kuin kykenin tunnustamaan itselleni, ettei videoluennosta jää päähän mitään, jos sen laittaa pyörimään ikään kuin muun puuhastelun taustameteliksi. Mutta tulipa nekin tunnit tuhlattua!

Joku minua fiksumpi onkin huomauttanut, että vaikka luentoja tullaan yleensä kuuntelemaan, ei kuunteleminen ole oppimista. Oppiminen kun vaatii myös keskittymistä, asioiden pureksimista itselle ymmärrettävään muotoon ja niiden myöhempää kertaamista.

Tähän postaukseen olen koonnut 5 vinkkiä, joiden avulla luentomuotoisesta opetuksesta voi saada enemmän irti esimerkiksi yliopistossa, valmennuskurssilla tai verkko-opinnoissa. Toivottavasti niistä on iloa!

1: Tee muistiinpanot omin sanoin.

Hyvien luentomuistiinpanojen tekeminen on taitolaji, jossa moni ei kuitenkaan ole saanut tarpeeksi opastusta koulu-uransa varrella. Tutkimusten mukaan ainakin amerikkalaisten opiskelijoiden keskuudessa yleisin tapa tehdä muistiinpanoja on toistaa luennoitsijan puheet sanasta sanaan. Oppimista luennon sisällön papukaijamanen toistelu ei kuitenkaan auta.

Jos siis haluat oikeasti oppia luennoilla, kannattaa muistiinpanot tehdä mieluummin omin sanoin. Keskeistä on ajatella muistiinpanoja työkaluna, joka auttaa jäsentelemään opitut asiat itselle ymmärrettävämpään ja helpommin muistettavaan muotoon. Tukena voi käyttää myös piirroksia, kaavioita, listoja tai itse keksittyjä muistisääntöjä. Mitä hassumpia, sen paremmin asia yleensä jää mieleen.

2: Kirjoita sen sijaan, että ottaisit valokuvan.

Älypuhelinten kameroiden kehittyessä myös luentokalvojen kuvaaminen puhelimella on yleistynyt kovaa vauhtia. Pari vuotta sitten, kun pidin psykologian oppitunteja nuorille aikuisille, juuri kukaan ei tehnyt muistiinpanoja – sen sijaan tunneilla otettiin paljon kuvia. Viime aikoina muistiinpanojen kirjoittaminen on kuitenkin taas tehnyt selvää paluuta. Tähän on perusteltu syy, sillä tutkimusten mukaan valokuvan ottaminen voi jopa heikentää kuvatun asian muistamista.

Jos siis haluat varmistaa jonkin asian muistamisen, kirjoita se. Voit toki myös kysyä, ovatko esitysdiat saatavissa jälkikäteen – useimmiten ovat.

3: Jätä puhelin laukkuun.

Puhelimen vilkuilusta luennoilla on tutkimusten mukaan myös paljon muuta harmia. Vaikka sinusta tuntuisi siltä, että pystyt keskittymään samaan aikaan sekä luentoon että tarkistamaan some-tilit, tämä ei tutkimusten mukaan pidä paikkansa. Puhelimeen tai nettiin keskittyminen on aina pois luentoon keskittymisestä, mikä taas vaikeuttaa luennon sisällön muistamista myöhemmin ja johtaa heikompaan opintomenestykseen.

Eräässä tutkimuksessa itse asiassa huomattiin, että jo pelkästään puhelimen näkeminen vie huomiota pois opiskelusta ja muista keskittymistä vaativista tehtävistä.

Tunnustan, että minullakin usein on puhelin pöydällä muita juttuja tehdessäni, mutta näistä tuloksista lukemisen jälkeen kyllä aloin piilottaa sen useammin näkyvistä. Jätä sinäkin puhelin laukkuun ja äänettömälle, ja helpotat sekä itsesi että vieressä istuvien oppimista!

4: Varo hyvän puhujan harhaa.

Luennon vetäjälläkin on toki väliä, mutta ei ehkä samalla tavalla kuin yleensä kuvitellaan. Eräässä tutkimuksessa esimerkiksi havaittiin, että sujuvasanainen luennoitsija saa kuulijansa kyllä uskomaan, että he ovat oppineet paremmin. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan näy parempina oppimistuloksina siinä vaiheessa, kun koepäivä koittaa.

Ei tietenkään ole hyvä, jos luentosalin edessä höpöttelee professori Binns. Mutta ei välttämättä ole kovin paljon parempi, jos siellä villitsee yleisöään Gilderoy Lockhart (tai joku huippukarismaattinen TED Talk -heppu).

Sen sijaan hyvä luennoitsija voi auttaa kuulijoita oppimaan paremmin muun muassa:

1. Tarjoamalla etukäteen luentorungon, jota opiskelijoita kannustetaan täydentämään omilla muistiinpanoillaan.

2. Monipuolistamalla opetusta esimerkiksi välikysymyksillä ja keskusteluosuuksilla.

5: Pyri oppimaan aktiivisesti.

Aktiivisuudella en tässä tarkoita, että pitäisi jatkuvasti olla käsi ojossa pommittamassa luennoijaa kysymyksillä. Tiedän, että suun avaaminen on usein kiusallista täydessä luentosalissa – eikä se pienemmässäkään porukassa aina helppoa ole.

Perinteiset luennot, joissa luennoija pitää puhujapöntöstä tietoiskuja välillä kalvoja vaihdellen, ovat kuitenkin kuulijan kannalta passiivinen pahtuma. Ne perustuvat aika vanhanaikaiseen käsitykseen oppimisesta: opettaja opettaa ja tieto jotenkin kaatuu opiskelijan päähän tämän kuunnellessa.

Nykyään tiedetään, ettei oppiminen tapahdu näin yksisuuntaisesti. Luentokulttuuri onkin monella alalla pikku hiljaa muuttumassa. Tehokas oppiminen silti aina sekä opettajan että opiskelijan oman työn tulosta.

Näin opit enemmän luennoilla:

– Lue ennen luentoa kirjasta luennon teemaa koskeva luku. Jos saat luentorungon etukäteen, silmäile se läpi. On helpompaa seurata luentoa, kun tiedät suunnilleen, mistä puhutaan ja mitä keskeisimmillä käsitteillä tarkoitetaan.

– Tee luennolla muistiinpanot, mutta omin sanoin.

– Kysy, jos jokin asia jää epäselväksi. Myös kanssaopiskelijoilta kannattaa kysellä neuvoa ja keskustella luennon aiheista vaikka ruokalan jonossa. Jos kysyminen ujostuttaa, kirjoita mieleen tulevat kysymykset vähintäänkin itsellesi muistiin – myöhemmin voit tarkistaa, oletko ymmärtänyt asian, ja etsiä siitä tarvittaessa lisätietoa.

– Palauta heti luennon jälkeen sen ydinsisältö mieleen esimerkiksi listaamalla viisi tärkeintä pointtia, jotka opit tänään.

– Kertaa myöhemmin muistiinpanojesi pohjalta, mutta vie kertaus muistiinpanojen uudelleenlukemista pidemmälle. Tee vaikka flash cards -kortit tai opeta oppimasi asiat eteenpäin esimerkiksi äidillesi tai naapurin koiralle.

Lue myös: Opiskelisinko työn ohessa?

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s